Harmaapartaisia höpinöitä

Varsin vilkas viikonloppu on tiedossa. Syy on maanantaina alkava loma. Tänään yhden ystäväpariskunnan luo istumaan iltaa ja tekemään selkoa tapahtuneesta. Huomenna onkin sitten lemmikkikaupassa käynti (kollille kissanhiekan ja kuivaruuan haku), exän tavaroiden vienti "exkälylle", illalla yhden ystäväpariskunnan kanssa ulos. Sunnuntai menenee sitten kodinhoidossa ja matkalaukun pakkauksessa...

Maanantai aamupäivällä kentälle...

En oikein tiedä, mitä tuosta lomasta tulee, kun pää on sekaisin, kuin turkkilainen basaari. Täytynee vain ottaa itseään niskasta kiinni...

Kuinka raastaakaan mieltä, kun joutuu pakkaamaan rakkaan ihmisen tavaroita toimitettavaksi muulle säilöön. Ja ne viestit puolin sekä toisin - "mitä tälle ja tälle teen?"...

Läppäriltäni olen siirtänyt kuvatiedostot hänestä ulkoiselle kovolle. Poltan ne CD:lle jossain vaiheessa.

Rajuimmin on iskenyt se tosiasia, että joudun antamaan jatkossa lähimmäksi omaisekseni, joko vanhan äitini tai veljeni, jonka kanssa minulla ei ole mitään tekemistä.

Muutoin tilanne helpottuu päivä päivältä. Suhtaudun asiaan edellen perustelemalla vaihtoehtoja järkisyillä. Ja käänteisesti, olisin todennäköisesti tehnyt samansuuntaiset ratkaisut hänen tilallaan. Nyt vain antaa ajan hoitaa tehtävänsä...

Raunioihin ei ollut tarkoitus jäädä makaamaan, joten olen parhaani mukaan yrittänyt aktivoida sosiaalista elämääni. Harmi vain, että pelkkää seksiseuraa löytyisi vaikka päivän joka tunnille, mutta juurikaan kukaan ei tunnu olevan etsimässä ystävyyttä.

"Mä muistan kun Ramin kanssa joskus juteltiin noista vuoden 2003 asioista... silloinkin tapahtui paljon ja nopeassa vauhdissa... niin näköjään nytkin... No mitä mä Ramia tunnen, kohta tapahtuu taas paljon ja nopeassa vauhdissa..."

[edit] Elämä jatkuu, nyt vain täytyy aloittaa uusi luku, uusi sivu. Mennessä ei voi elää, tulevaisuutta ei voi murehtia, joten miksi siis en eläisi tätä hetkeä, olisi avion kaikelle ympärilläni ja antaa elämälle mahdollisuuden... joskus sekin voi yllättää myös positiivisesti...

Parisuhteen savuavat rauniot ympärillä, täysin käsittämättä tapahtunutta kokonaisuudessaan, katseeni harhailee niin menneisyydessä kuin tulevassa. Pelkään shokkiefektin tuloa, sillä tiedän, että sellainen tulee vielä.

Ystävien huoli selviämisestäni, tuki minkä he antavat on tärkeää. Samoin kaikki se, mitä teen itse jatkaakseni mahdollisimman yksinkertaistetuilla rutiineilla.

On vielä monia ystäviä, joille tilanteen joutuu kertomaan ja asian uudelleen ja uudelleen läpikäymään. En ole itsekään täysin selvillä siitä, mihin kaikkeen tämä ero vaikuttaa. Ajatukset harhailevat vain satunnaisissa asioissa, kuten yhteisessä suunnitellusta kesälomasta tänä vuonna.
Kaikki tällaiset asiat pitää suunnitella uusiksi...

Jaksaminen on vielä iso kysymysmerkki, toivon vain, että hänen lähtöään edeltänyt uneton yö jäisi viimeiseksi...

Aikaisemmin laitoin "välitilinpäätöksen" kuluneesta vuodesta. Päivitetään sekin tieto nyt...

Kuluneen vuoden plussat:

- uusi ja miellyttävä/haastava työpaikka (viihdyn erittäin hyvin)
- tutustuminen Manchesterin kaupunkiin
- työnantajan ilmoitus viikon palkallisesta lomasta työnantajan kustannuksella ulkomailla (tammikuussa olemme koko porukka reissussa ;D)

Kuluneen vuoden miinukset:

- entisestä työpaikasta jääneet ikävät muistot
- alkuvuoden sairausloma
- eromme puolisoni kanssa**

** Asia varmistui muutama päivä sitten. Hän haluaa jäädä kokonaan Britteihin (valmistua yliopistosta sieltä ja jäädä töihin sinne). Oma ikäni, osaamiseni ja keskitasoinen kielitaitoni ovat esteet työttömyyden riivamaan brittiläiseen (työ-)kulttuuriin ja -ympäristöön siirtymiselle. Toisaalta "varoitusaika" oli yllättävän lyhyt.

Järkisyin, mutta siltikin kummankin kannalta raskain mielin kävimme jättämässä tänään raastuvanoikeuteen paperit virallisen eron hakemiseksi.

Varmistettakoon, ettei taustalla ole kummankaan puolelta kuviossa "sitä toista" - vaan pelkästään nuoren puolisoni urajohteisuuden aloitus. Kävimme yhdessä läpi kaikki realistiset ja mahdolliset vaihtoehdot asian ratkaisemiseksi.

Toivotan vilpittömästi hänelle menestystä kaikesta sydämestäni, olen saanut kokea hänen kanssaa paljon iloisia ja kokemisen arvoisia asioita. Se oli kaunista niin kauan kuin sitä kesti...

Ystävyytemme tulee säilymään kaikesta huolimatta.

Tässä yhteydessä todettakoon, että tuo tammikuinen, firman maksama loma tulee sopivaan saumaan. Työkaverit pomoa myöten ovat olleet hengessä mukana ja osoittaneet ymmärrystä tälle tilanteelle...

Pirteää uutta vuotta itsekullekin.

"Koskaan ei voi mennä niin huonosti, etteikö huonomminkin voisi mennä" =D

Jos et ole valmis uhrauksiin elämässäsi, oletko valmis mihinkään?

Miksi pelkäisit muutosta ja kantaisit huolta siitä mikä on otettu pois? Käytä sen sijaan aikasi etsimällä mitä löytäisit tilalle.
Muutos on aina myös mahdollisuus.

Elämä on tilaisuus, hyödy siitä.
Elämä on kauneus, nauti siitä.
Elämä on autuus, maista sitä.
Elämä on uni, todellista se.
Elämä on haaste, kohtaa se.
Elämä on velvollisuus, täytä se.
Elämä on peli, pelaa sitä.
Elämä on lupaus, täytä se.
Elämä on suru, voita se.
Elämä on laulu, laula se.
Elämä on ponnistus, hyväksy se.
Elämä on tragedia, kohtaa se.
Elämä on seikkailu, uskaltaudu siihen.
Elämä on onni, luo se.
Elämä on liian arvokas, älä tuhoa sitä.
Elämä on elämää, taistele sen puolesta.
- Äiti Teresa

Kulunut vuosi on ollut meidän perheessämme muutosten, uudelleenarvioinnin, erillisasumisen ja matkustelun vuosi.

Se mitä ensi vuosi tuo tullessaan on tulevia murheita. Niihin paneudutaan sitten kun ne ovat ajankohtaisia. Sitä ne eivät vielä ole. Mitäpä sitä tulevaa ennakkoon murhetimaan - eihän sitä tiedä vielä mitä murehtimista on tulossa...

*edit* Tuleva vuosi 2009 tulee olemaan myös muutosten ja uudelleenarvioinnin vuosi. Ainakin tämän hetkisten tietojen perusteella...

Kerran, ei niin kauankaan sitten, teki Joulupukki lähtöä jokavuotiselle retkelleen.

Tällä kertaa se ei ollut helppoa, sillä vaikeuksia riitti kaikkialla. Neljä tontuista oli sairastunut, eivätkä nuoremmat tontut pystyneet valmistamaan leluja yhtä nopeasti. Niinpä Pukki alkoi olla huolissaan aikataulun toteutumisesta.

Sitten vielä anoppi ilmoitti tulevansa viikoksi Korvatunturille, eikä se vähentänyt pukin paineita lainkaan. Kun hän meni talliin, hän huomasi kolmen poroista kuolleen ja kahden muun loikanneen luoja ties minne. Lisää stressiä.

Kun hän lopulta alkoi valjastaa loppuja poroja reen eteen, toinen valjaista katkesi ja reki kaatui. Suurin osa lahjoista särkyi pudotessaan maahan.

Turhautuneena Pukki meni pirttiin ottaakseen kupin kahvia ja kunnon wiskipaukun, mutta tontut olivat löytäneet hänen viinakaappinsa, eikä siellä ollut mitään juotavaa.

Hermostuksissaan hän pudotti kahvikupin. Kupin pienet sirpaleet pyörivät pitkin pirtin lattiaa.

Pukki meni hakemaan luutaa, mutta hiiret olivat jyrsineet sen kaikki harjakset poikki.

Juuri silloin soi ovikello. Pukki avasi oven, sen takana oli pieni enkeli suuren tuuhean joulukuusen kanssa. Ja se pieni enkeli kysyi: - Pukki, mihin sinä haluat minun laittavan tämän kuusen ???

Näin siis pieni enkeli joutui kuusen latvaan...