Kiduttavaa...

Kuinka raastaakaan mieltä, kun joutuu pakkaamaan rakkaan ihmisen tavaroita toimitettavaksi muulle säilöön. Ja ne viestit puolin sekä toisin - "mitä tälle ja tälle teen?"...

Läppäriltäni olen siirtänyt kuvatiedostot hänestä ulkoiselle kovolle. Poltan ne CD:lle jossain vaiheessa.

Rajuimmin on iskenyt se tosiasia, että joudun antamaan jatkossa lähimmäksi omaisekseni, joko vanhan äitini tai veljeni, jonka kanssa minulla ei ole mitään tekemistä.

Muutoin tilanne helpottuu päivä päivältä. Suhtaudun asiaan edellen perustelemalla vaihtoehtoja järkisyillä. Ja käänteisesti, olisin todennäköisesti tehnyt samansuuntaiset ratkaisut hänen tilallaan. Nyt vain antaa ajan hoitaa tehtävänsä...

Raunioihin ei ollut tarkoitus jäädä makaamaan, joten olen parhaani mukaan yrittänyt aktivoida sosiaalista elämääni. Harmi vain, että pelkkää seksiseuraa löytyisi vaikka päivän joka tunnille, mutta juurikaan kukaan ei tunnu olevan etsimässä ystävyyttä.