"Mä muistan kun Ramin kanssa joskus juteltiin noista vuoden 2003 asioista... silloinkin tapahtui paljon ja nopeassa vauhdissa... niin näköjään nytkin... No mitä mä Ramia tunnen, kohta tapahtuu taas paljon ja nopeassa vauhdissa..."
[edit] Elämä jatkuu, nyt vain täytyy aloittaa uusi luku, uusi sivu. Mennessä ei voi elää, tulevaisuutta ei voi murehtia, joten miksi siis en eläisi tätä hetkeä, olisi avion kaikelle ympärilläni ja antaa elämälle mahdollisuuden... joskus sekin voi yllättää myös positiivisesti...
4 kommenttia
Vermillion
5.1.2009 03:07
Elämä liikkuu vain eteenpäin, ja kuten joku joskus sanoi "Jokainen tsänssi on mahdollisuus." :)
Rokkihomo
5.1.2009 06:42
Paljob ja nopeassa vauhdissa, näemmä joo. Toivotan voimia sekä tapahtuneen pohtimiselle että tätä hetkeä elämiselle.
arkadas
5.1.2009 07:04
Vermillon, se joku sanoi myös: "Huominen on aina tulevaisuutta.", "Kaikki on all right ainakin minulla. En tiedä, onko muilla." sekä "Se on ihan fifty-sixty miten käy." Sanojen takanahan on tietty Nykäs-Matti, kuuluisien sanontojen mestari. ;)
Rokkihomo, kiitos "osanotosta" ;) .... Ikävät asiat parisuhteen päätyttyä on vain otettava käsittelyyn, tehtävä niiden vaatima surutyö, ja jatkettava elämää. Kun on sisäistänyt tapahtuneen, ja hyväksynyt (huom! ei alistunut) tilanten, voi alkaa keskittyä oleelliseen. Vaihtoehtoja eivät ole menneisyys ja itsesääli.
WBoy
6.1.2009 13:15
Hieman "erilainen" kommenti:
itselläni oli pari vuotta sitten vähän samanlainen tilanne, kun poikaystäväni, johon olin tutustunut Suomessa, muutti takaisin kotimaahansa. Hänen jäämisensä Suomeen ei ollut realistinen vaihtoehto. Meillä oli tasan kaksi vaihtoehtoa: joko sanoisimme hyvästit ikuisiksi ajoiksi, tai minä pakkaisin kimpsut ja kampsut ja lähtisin mukaan. Oikeasti tilanteessa ei ollut edes mitään harkittavaa.
Niin otin lopputilin, irtisanoin asunnon ja pari vuotta sitten saavuin kielitaidottomana nykyiseen kotimaahanani. Saapumistani edesauttoi jo Suomessa hankittu "eräänlainen vapaaehtoistyöpaikka", jossa selvisin englannilla ja sillä, että puhuin muutaman sanan maan kieltä. Työskentelin siellä reilu puoli vuotta ja opettelin kielen. En vieläkään puhu lähellekkään täydellisistä, mutta riittävästi, että voin tehdä aivan koulutusta vastaavaa työtä. Toistaiseksi en ole katunut tänne muuttoa.
Ymmärrän, että oma tilanteesi on varsin erilainen. Itse olen vielä "nuori", ja silloinen elämäntilanne mahdollisti muutenkin muuton. Halusin vain tuoda esille, että on ainakin joskus, olemassakin muitakin vaihtoehtoja kuin kotiin jääminen. =)