Kun joku lopettaa myymisen,
joku toinen lopettaa ostamisen.
Kun joku lopettaa ostamisen,
joku toinen lopettaa valmistamisen.
Kun joku lopettaa valmistamisen,
joku toinen lopettaa työskentelyn.
Kun joku lopettaa työskentelyn,
joku toinen lopettaa ansaitsemisen.
Kun joku lopettaa ansaitsemisen,
pysähtyy kaikki.
Rakkaani saapui Suomeen sunnuntaina iltapäivällä - 28h valvoneena - hieman zombien oloisena. Hän ei toivomuksestani huolimatta halunnut ottaa edellisenä yönä hotellihuonetta lentokentän läheisyydestä, vaan oli senkin yhdeksän tuntia naputellut kannettavaansa lentokentällä. Dokumentaatiot kurssiprojekteihin ovat kuulemma varsin hyvin hallussa. Tosin tehtävien palautus on viiden viikon kuluttua.
Olemme molemmat onnellisia tästä käänteestä suhteessamme. Tämä oli kasvamista suhteessa - anteeksiantaminen molemmin puolin tapahtuneen tiimoilta on ollut helppoa, ei syytöksiä, ei tuskaa. Vain yksinkertaisesti molemmilta "anteeksi rakas".
Selittelyjä ei kumpikaan kaipaa - tapahtuneet on tapahtuneita, virhe ja vauriot ovat korjattu, vahingot minimoitu. Elämä jatkuu - entistä tiiviimpänä, vaikka
vielä jaksoittain elämmekin kaukosuhteen varassa.
"Rakkaus on sitä, että kerrot antavasi toisen nukkua, kun joudut lähtemään aamulla aikaisin, ja saat kuulla, että hän toivoo sinun herättävän. - Se on hellyyttä. "
Sain tuossa äskettäin mainion sähköpostin ystävältäni. Maili piristi niin minun, kuin duuniporukkamme päivää...
Paula Koivuniemeä on sitten sanoitettu uusiksi:
"aikuinen nainen mä oon
en enää eksy maailman tuuliin
liittomme vahvistukoon
tahtoisin jatkaa
hyvin alkanutaa matkaa
|
|
aikuinen jorma mä oon
en enää eksy kebabravintolaan
vatsani suurentukoon
tahtoisin pullaa
hyvin leivottua pullaa
------------------------------
kun aika vaikeudet tiellemme tuo
onnesta me teemme suojaavan muurin
voimaa tää rakkaus suo
onnemme kestää
minkään emme anna estää
paljosta luovun jos saan luonain pitää sun
|
|
kun aika vaikeudet tiellemme tuo
pullasta teemme suojaavan muurin
voimaa tää leivonta suo
sitkomme kestää
halpapullan emme anna estää
kaikesta luovun jos saan luonain pitää sun bullen"
Rakkaani tulee lomailemaan pariksi viikoksi kotiin tuolta saarivaltiosta. Pääsemme purkamaan alkuvuoden ikävyydet iloksi, samoin kuin suunnittelemaan vähän tulevaisuuttakin. Ja toivon mukaan myös tulevaa kesää...
Sunnuntaina iltapäivällä, ei kannata kiinnittää isoa huomiota lentokentällä, jos siellä sattuu näkemään tällaisen harmaaparran nuoren miehen kimpussa - intohimoisesti suutelemassa.... Se on vain rakkautta ;)
Voit keskittyä asioihin, joista olet kiitollinen,
ja tulla paremmaksi ihmiseksi, tai voit keskittyä
asioihin, joihin olet pettynyt, ja tulla katkerammaksi
ihmiseksi. Valinta on sinun.
-Mark Goulston
Kulunut viikko on ollut rehellisesti sanottuna työntäyteinen - tällä viikolla tulee myös viikonloppuna tehtyä töitä. Aika on kulunut tosinopeasti. Osansa tietysti myös sillä, että odotan rakastani kotiin - tosin vain lomalle, mutta kuitenkin. Ystäviemme nimeämä "vuosisadan rakkaustarina" siis jatkuu, entistä vahvempana, entistä syvempänä - ja paljosta oppineena.
Seuraavat sanat on omistettu juuri hänelle:
I'll be waiting for you
Here inside my heart
I'm the one who wants to love you more
You will see I can give you
Everything you need
Let me be the one to love you more
See me as if you never knew
Hold me so you can't let go
Just believe in me
I will make you see
All the things that your heart needs to know.
[Celine Dion: To Love You More ]
"Rakkaus on epätäydellisyyden kohtaamista ilman syytöksiä. - Se on hyväksymistä."
"Love can touch us one time
And last for a lifetime
And never let go till we're one
Love was when I loved you
One true time I hold to
In my life we'll always go on"
Celine Dion: My heart will go on
Viime lauantain ja sunnuntain välinen yö tuli juteltua pitkään, hartaasti ja asiaa. Päätöstä ei minun ollut vaikea tehdä, eikä miettiä pitkään. Hänelle päätös oli myös helppo. Tosin asian tajuaminen vei vain suhteettomiin mittoihin ja tekoihin...
Silmieni ilo, päivieni valo ja rakas puolisoni palasi elämääni - olimme menettää toisemme lopullisesti. Mutta emme enää. Vihellämme siis pelin poikki eron osalta ja jatkamme yhteistä taivaltamme - entistä vahvempina ja enemmän toinen toisiamme tukien.
Joskus vain tarvitaan radikaaleja tekoja, jotta huomaisi oleellisen. (Kiitos esimerkistä Coco ja Brian!)
Elämä on ... monimutkaista. Omassa elämässäni päättyi hetki sitten eräs vaikea jakso. Uutiset kerron myöhemmin...
Täytyy myöntää, että tämän hetkinen elämäntilanteeni on todella stressaavaa. Kaipa minä vielä jonkun aikaa murehdin mennyttä, vaikka irti pitäisi laskea, mutta on monta asiaa, joiden takia joudun olemaan /olen tekemisissä exäni kanssa. Ja aika ajoin olen vieläkin huolissani hänestä...
Elämä eron jälkeen on vielä hakusessa, jämähdän helposti kotiin tietokoneeni ääreen (läppärini on viime aikoina vaatinut myös todellista huomiota - toimii vielä hieman epävakaasti), en jaksa kiinnostua oikein mistään. Työpäivät alkavat olla kiireisiä - kevättä kohti mennään, mutta eivät varsinaisesti stressaavia vielä.
Lomasuunnitelmat, jotka tälle kesälle olivat, on haudattu. Täysin avoinna on siis vuosiloman tekemiset. Saa nähdä miten sekin menee - tuolle kollillehan kuitenkin joutuu etsimään hoitajaa, jos jonnekin lähden useammaksi päiväksi...
Pari isoa ja stressaavaa kysymystä on ollut syksystä asti "vaiheessa" ja niihin saatan saada lopulta vastauksen vielä tällä viikolla, tosin ennakkotiedot eivät lupaa hyvää minun kannaltani...
"Vaikeinta elämässä on erottaa ne sillat, joiden yli pitää mennä, niistä, jotka pitää poltaa takanaan."
Ajatuksena tuo ei ole paha. Ei edes mahdoton - se on realistinen.
Itsellänikin on tuo sama problematiikka - mitkä sillat polta, mitkä säilytän - pakotie pitää säilyttää - tai reitti "kotiin" - turvaan...