Harmaapartaisia höpinöitä

Kastunut....

Työkaluni (VW LT paku) joutui remonttiin katsastuksen alla. Niinpä palasinkin korjaamolta kotiin julkisilla ja tietysti sain osani - tosin vasta viimeisten 100 m:n matkalla - tämän päivän saderyöpystä niskaani.

Farkut ja kengät kastuivat, mutta yläkroppa pysyi kuivana - työmatkaliikkumiseni kun kuljen "firman väreissä", eli takkini on tuulta ja sadetta "hylkivä".

Kotimatkalla pistin merkille bussien tapaa tulla vauhdilla pysäkille, ja tietysti siinä pysäkin kohdalla asfaltti on rikki ja vesilammikko täynnä sateisina päivinä. Kastuipa siinä bussin tullessa pysäkille siis yksi jos toinenkin. Eikä kuljettajalla ollut mitään mielenkiintoa pyydellä anteeksi esimerkiksi edessäni olleelta n. 75 v rouvalta, jonka vaaleat kesähousut tulivat kuljettajan toimesta kastelluiksi läpimäriksi.

Täytynee itse jatkossa katsoa paremmin jalkakäytävien läheisyydessä, ettei tule kastelleeksi vahingossa ketään. (Tahallaan kastelemiseen onkin sitten jo syynsä ;) )



Just us..

Tässä on tullut pohdittua tätä omaa parisuhdetta - ystävien suhteiden tiimoilta. Olemme vahvoilla, meillä on halu olla yhdessä, katsoa tulevaisuuteen, ja mikä tärkeintä - ennen kaikkea halu sitoutua toisiimme. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta.

Toivottavasti pystymme jatkossakin olemaan esimerkkeinä ystäväpiirissämme - mutta myös muille. Vastoinkäymisiä tulee ja menee, mutta ne eivät kaada maailmaa. Vaikeudet on tehty voitettaviksi, elämä elettäväksi.

Kolmisen viikkoa vielä, niin saan rakkaani kainalooni ;)

Kiitos muuten kaikille, jotka ovat viime päivinä muistaneet minua (meitä) viesteillä - kannustavaa kuulla, että meidänkin vaatimaton elämämme voi olla mielenkiintoista ;)
Kiitos kannustavista viesteistä...

Mukavaa ja aurinkoista kesän odotusta kaikille;)


Se toinen karvainen...

Paavo

Breed
Norwegian forrest cat

Gender
Male (cut)

Color
BLK/WHT

Birthdate
11.08.2003

Age
5v 8m 24d

Power
1 catpower [0,00089 hp]

Transmission
4-pow drive

Fuel
meat (chiken, fish, turkey), comercial catfood

Personality
sociable, clamorous, curious, comfortable


Harmillinen takaisku...

Puolisoni tuleekin vasta loppukuusta Suomeen. Viikkoa ajateltua myöhempään. Ei sillä, etteikö aikaisemmin olisi päässyt, mutta vaihtoehtoinen reitti Finskin reilun 500€:n hintaiselle suoralle lennolle olisi edellyttänyt yöpymistä Lontoossa - sekin tulee hintoihinsa. Puolisoni kun tuppaa säästämään noissa matkakuluissa, joka on ymmärrettävää. Yhden työssäkäyvän palkka kun ei aina kaikkeen riitä...
(Kyllä, en ole mikään erityisen suurituloinen). Eikä se raha yksinomaan onnelliseksi tee, sillä voi korkeintaan lievittää pahaa oloa ;)


Olen oppinut,että...

... en voi saada ketään rakastamaan itseäni. Kaikki mitä voin tehdä, on olla joku, jota voi rakastaa. Loppu on muiden asia.

... välitänpä kuinka paljon tahansa, jotkut eivät välitä takaisin.

... luottamuksen rakentaminen vaatii vuosia, ja sen tyhjentäminen vain sekunteja.

... se ei ole niin tärkeää, mitä minulla on elämässäni, vaan keitä minulla on elämässäni.

... voin tehdä hetkessä jotakin, joka antaa minulle sydänsurun elämäni ajaksi.

... vaikka halkoisin asian kuinka pieneksi tahansa, sillä on aina kaksi puolta.

... minun tulisi aina erota rakkaista ihmisistä rakastavin sanoin. Saatoin nähdä heidät viimeisen kerran.

... minä olen vastuussa teoistani, tuntuipa minusta miltä tahansa.

... tosi ystävyys kasvaa pitkänkin välimatkan yli. Sama koskee tosi rakkautta.

... se, että joku ei rakasta minua haluamallani tavalla, ei tarkoita sitä, ettei hän rakastaisi minua kaikella, mitä hänellä on.

... kypsyys liittyy enemmän kokemuksiini ja niistä oppimiini asioihin kuin siihen, kuinka monta syntymäpäivää minä olen juhlinut.

... olipa minulla miten hyviä ystäviä tahansa, he loukkaavat minua aina joskus, ja minun on annettava se heille anteeksi.

... olipa minulla kuinka suuri sydänsuru tahansa, maailma ei pysähdy odottamaan, kun minä suren.

... vaikka minulla on tuskia, minun ei tarvitse olla tuska muille.

... joka päivä minun tulisi ojentaa käteni ja koskettaa jotakuta.

... minulla on vielä paljon lisää opittavaa.



Muutama viikko vielä...

... kun silmieni ilo ja päivieni valo palaa Suomeen lomalle ennen viimeistä rutistustaan Brittein saarilla. Tämä loma kestää nelisen kuukautta, joten ihan parista viikosta ei tällä kertaa ole kysymys.

Uskon hänen olevan varsin puhki - viiden projektin kasaaminen, dokumentointi ja presentaatiot näinä viimeisinä viikkoina ovat teettäneet ympäripyöreitä päiviä opiskelun parissa. Hän on pedantti suoriutuja - mitään ei jätetä sattuman varaan tuossa opiskelussa. Ymmärrettävistä syistä olen välillä huolissani hänen jaksamisestaan.

Kesä tuo yhteistä loma-aikaa, runsaasti tekemistä yhdessä, sekä paljon rakkautta...

Tässä vaiheessa minun on syytä kiittää kaikkia teitä, jotka olette antaneet kannustusta läpi tämän alkuvuoden. Olen yllättynyt siitä tuen määrästä, jota olen saanut...



Pari viikkoa perhe-elämää..

Puolisoni palasi tänään takaisin opintojensa äärelle. Parin viikon aikana parantelimme toistemme "haavoja" ja parisuhdettamme alkuvuoden kolhuista. Vakaammalla pohjalla ja tavoitteellisemmin jatkossa mennään.

Joskus pienten asioiden huomaamiseen tarvitaan iso ja järistyttävä muutos - kuten meilläkin oli. Motivaatio jatkamaan on ollut suuri molemmilla. Reilua viittä yhteistä vuotta ei noin vain heitetä menemään.

Tosin haasteellisissa merkeissä mennään eteenpäin, rakkaani jatkaa Briteissä opiskeluaan vielä vuoden verran, toki tuossa kesällä tulee muutamaksi kuukaudeksi kotiin.

Rakkaus on rikkautta ;)