Rakkaani saapui Suomeen sunnuntaina iltapäivällä - 28h valvoneena - hieman zombien oloisena. Hän ei toivomuksestani huolimatta halunnut ottaa edellisenä yönä hotellihuonetta lentokentän läheisyydestä, vaan oli senkin yhdeksän tuntia naputellut kannettavaansa lentokentällä. Dokumentaatiot kurssiprojekteihin ovat kuulemma varsin hyvin hallussa. Tosin tehtävien palautus on viiden viikon kuluttua.
Olemme molemmat onnellisia tästä käänteestä suhteessamme. Tämä oli kasvamista suhteessa - anteeksiantaminen molemmin puolin tapahtuneen tiimoilta on ollut helppoa, ei syytöksiä, ei tuskaa. Vain yksinkertaisesti molemmilta "anteeksi rakas".
Selittelyjä ei kumpikaan kaipaa - tapahtuneet on tapahtuneita, virhe ja vauriot ovat korjattu, vahingot minimoitu. Elämä jatkuu - entistä tiiviimpänä, vaikka
vielä jaksoittain elämmekin kaukosuhteen varassa.
"Rakkaus on sitä, että kerrot antavasi toisen nukkua, kun joudut lähtemään aamulla aikaisin, ja saat kuulla, että hän toivoo sinun herättävän. - Se on hellyyttä. "
