Omnium fidelium

Tuomitsen itseni

a) ... ... ... ... Vankilaan vain! Oppiipahan tavoille, hahhhahhaaa! Tuollainen hulttio!

b) On varmaan raskasta ja vaikeaa joutua vankilaan, mietin. Vapautesi on silloin riistetty. Osaisinkohan edes itse kuvitella, millaista se olisi? Jutteleminenkaan ei haitanne ....

Ensimmäinen, toinen, kolmas, ...?

Minusta purkautuu hymni. Tuomarit katsovat minua tuimasti. "Yritystä, mutta ei eläytymistä" on yleinen arvio. Joukon hännille tuo asettaa minut.
Olen onnellinen. Laulaminen on mukavaa ja olen osa kuoroyhteisöä. Minua asetetaan takariviin. Kaikki muut ovat olleet minua parempia.

Yhteiskuntamme on siirtymässä uskoon, että asiantuntijoina pidetyt henkilöt voivat ohjata kaikkea yhteiskunnassa järjestettävää. Se on pelottava kehitys, jos se toteutuu yksipuolisesti näin.
Erityinen vaara piilee siinä, että asianosaiset ihmiset eivät enää ole kuultavia - kuten voisi uskoa.

Huolet

Miksi siis, lapsi, pelossa suret
työtäsi, joka päivä,
onhan rakkaus aina
ainoa kysytty.

Jos joku valittelisi:
Missä ovat tehtävät teokset?
Minähän rakastan, vastaat
Eikö rakkaus tee?

Minun on jano!

Rakkaudesta elit vangittuna,
rakkaudesta, Herra, annoit itsesi minulle.

Antaa elämänsä,
kuka on kuin Sinä, Herra,
sellaisen rakkauden arvoinen?

Ah, polta sinun Sanasi minuun syvälle
sydämeen sisälle!

Taivaan kaste tulee hiljaalleen putoillen
ja upottaa elämällä kukat ja iloisuus,
rakastettava tuoksu,
peittää niiden asun
ja kaikki silmut avautuvat
juomaan!

Kuuntelin äsken Aidaa, jossa Aidana lauloi Maria Callas. Taltiointi oli Mexico citystä vuodelta 1951 live-esityksestä. Sain tämän levyn joululahjaksi kolme vuotta sitten.

Tuo ihana joulu Saksassa palaa mieleeni.

Nyt on aika iltateen. Ostin uuden pussillisen japanilaista vihreää teetä Senchaa, joka on suosikkini.
Teen äärellä luen Jeesus-lapsen Teresan ajatuksia. Ne antavat kauniin alun laajenevalle näkökentälle kohti Jumalaa.
Kohtaamiset aloittavat avartumisen.