Kauneuspilkku sai minutkin pohtimaan muistomerkkejä. Muistomerkit eivät ole vain säilyttäjiä, vaan ne luovat jotain: ne antavat tärkeäksi koetun muotoja. Tärkeä ylittää kuoleman (=tuhon) rajan muistomerkissä. Muisto elää.
Muistomerkin antama kuva on tosin itsessään jähmettynyt (tarkemmin sanottuna: jähmetetty) tiettyyn muotoon, mutta tuo kuva saa erilaisia muotoja eri aikoina ja eri ihmisissä.
Muisto elää niissä, jotka muistavat merkkiä. Muistaminen voi tapahtua monin tavoin - yleensä kuitenkin juhlallisesti. Onhan muistomerkissä jotain tärkeäksi koettua ja rajoja ylittävää - pysyvää.
Muistomerkissä ajatellaan muistettavan loistavan samoin kuin siinä ensimmäisenä kertana, johon muistettava liittyy.
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!
4 kommenttia
audinkopoika
10.6.2007 23:32
Harmi, että liian usein eri puolilla tapahtuu noita muistomerkki (patsas) kiistoja. Niissäkin on usein monille tunnetiloja, omista katsomuksistaan riippuen.
martin
11.6.2007 11:57
Niinpä audinkopoika. Muistomerkkeihin sisältyy symboliarvoja, jotka yleisinä ja tärkeinä ovat vahvoja tai vahvoina pidettyjä. Reaktiot sen mukaisia, jos näitä merkkejä halvennetaan.
Kauneuspilkku
13.6.2007 13:27
Minusta kysymys kuuluu, onko niillä yhä vielä tätä tunne/ symboli-arvoa? Ja kuinka moni edes tietää miksi niitä on pystytetty. Miksi esim. Helsingin kauppatorin rannassa on obeliksi, jonka päällä on Venjän keisarillinen kaksoiskotka?
martin
17.6.2007 18:14
Kauneuspilkku!
On luonnollista, että me annamme symboliarvon. Siihen tarvitaan historian tuntemustakin. Toivon, että historiattomuus ei täysin pääse vallalle, koska se tarkoittaa vastuuttomuutta.