Omnium fidelium

Näytetään bloggaukset toukokuulta 2006.

Letandet fortsätter

Försöker även idag kontakta mina småkusiner i U.S.A. Har faktiskt tre telefonnumror av de totala fem möjliga. De tycks inte ta emot "oidentifierade" samtal. Med hjälp av släktforskare har jag lyckats få två adresser - nu är det bara att skriva brev.

Oh, wie bin ich nun aufgewühlt!

Danke, lieber Gott auch für diese Kleinigkeiten, die mich - doch - sehr erfreuen.


Släktingar

Hej!

Idag har jag försökt kontakta mina "försvunna" släktingar i U.S.A. Hade fått med vänlig hjälp av Finlander forum adresser och telefonnumror till en del av mina småkusiner där. Tyvärr ledde inte försöket att ringa dem till resultat. Nu skall jag skriva dem brev.

Något annat dök även upp i internet (!). I en samling med poststämpel råkade jag se ett kort som var adresserat till min morfars faster. Året var 1896. Kortskrivaren kunde jag identifiera efter att ha fått bilden av baksidan (eller framsidan, hur man nu vill) av samlingens ägare till att vara hennes syster.
De hade just besökt båda sin mors begravning.
Tänk vad allt man kan hitta i internet!


Mamma - äiti - maman

Äiti

Sinun äänesi, sinun kätesi, sinun huolenpitosi...sinun olemassaolosi!
Olit valmis antamaan aina kaikkesi, suurten vaikeuksienkin keskellä olit tukeva perusta.

Varauksetonta oli rakkautesi. Ensimmäisellä regnbågshelgenilläkin esiinnyit homon vanhempana - se oli itsestäänselvää tukea asialle. Kyse ei ollut niinkään minusta - kuinka olisinkaan voinut kyseenalaistaa ihanuuttasi mitenkään - vaan muistakin Sinun ja minun lisäkseni.

"Vad jag nu säger er är ett mysterium: vi skall inte alla dö, men vi skall alla förvandlas i ett nu, på ett ögonblick, vid den sista basunens ljud. Ty den kommer att ljuda, och då uppstår de döda i oförgänglig gestalt, och vi förvandlas."

Du blev som en förklarad gestalt; en gestalt som kunde få evighet. Jag lever i förhoppningen.
Mamma, käraste älskade ljuvliga mamma!!!


Raskautettu?

Kyllä ja puurtavaksi olen itseni tuntenut sen jälkeen, kun minua on kohdannut kaksi kovaa iskua viimeisen puolen vuoden aikana. Toivoisin voivani unohtaa, mutta masennun aivan erityisesti tästä unohtamisteemasta, sillä tajuan, että en tule koskaan unohtamaan. Ellen sitten dementoidu...!
Saisipa rauhan! Dona nobis pacem!
Kunpa voisi mennä jonnekin ja siellä saada rauhan kiusatulle sielulleen.
Sydämeni omat vaatimukset minua kiusaavat!




Juhlat

Juhlat jatkuvat...
Tänään kävi osa vieraista. Mm. olin ulkona kummityttöni ja tämän perheen kanssa.
Minua muistettiin kukka- ja juustovihkolla.
Moni on soittanut.

Tuskan ja surun keskellä en voi muuta kuin iloita nyt!




Valmistelua

Kun heräsin tänään, hypähdin melkoisella vauhdilla ylös ja katsomaan postia. Olin saanut kaksi onnittelukorttia. Toinen oli hieman ilkikurinen - todella hauska ja toinen hiukan yllättävältä henkilöltä, josta ilahduin melkoisesti.

Tänään on viimeinen valmistelupäivä, valmistuspäivä.