Omnium fidelium

Sex undersöks och blir uppenbar (eller gör den det?) alltmer. Inte kan man tänka sig sexualitet i sin sociala dimension utan sociala konsekvenser. Forskningen kommer INTE att fråga, om dessa studier behövs.

Je suis chaque fois, que j'entends l'oratoire "La Messie" de Händel, colossalement frappé de la musique et des mots dans l'arie "I know that my Redeemer liveth...".

Les mots de Job XIX 25-26 sont les suivants:
"I know that my Redeemer liveth, and that He shall stand at the latter day upon the earth, and tho' worms destroy this body, yet in my flesh shall I see God."

Idag är det bönsöndag.

När vi inte mera vet, vad och hur vi skall be, då har vi kommit till Gud, som hjälper oss!

Månne jag skall tillfriskna från den här SHOCKEN???

Tänään heräsin vasta iltapäivän puolella! Kiirehdin kuitenkin yliopiston kirjastoon ennen sulkemisaikaa. Tarkoitukseni oli kopioida hiukan tietoja syntymäpäivälahjaa varten. Nyt aion mennä uimaan ja sen jälkeen pitäisi vielä ehtiä kaupungille ennen kuutta. Kiirettä pitää...

Seisoin sukuhautamme reunalla ja katsoin oikeastaan sisälle itseeni. Lauloin alkuvirttä - joten kuten. Papin ääni oli omaani voimakkaampi. Olin hänen kanssaan yksin. Tuuli puhalsi melko voimakkaasti puuskittain. Aurinko paistoi kuitenkin lähes pilvettömältä taivaalta.
Asetin kukkani ja aiemmin paikalle tuodut kukat koristamaan viimeistä leposijaa.
Seremonia oli tavallista pidempi. Lauloimme yhden ylimääräisen virren.
Tunsin itse olevani läsnä, mutta muusta läsnäolosta en merkkiäkään. Jotenkin outoa.
Katselin hautausmaata ja se vaikutti kauniilta, mutta etäiseltä. Katsoin itseäni sisältä...

Vihdoinkin takaisin kotona Itäiselle Uudellemaalle suuntautuneen matkan jälkeen. Toivoisin saavani nukkua huomenna tosi pitkään...olen aivan puhki.

Valvoin pitkälle aamuyöhön kirjoitellen viestejä Yhdysvaltoihin pikkuserkuilleni. Enoni jälkeen pikkuserkkuni ovat läheisimmät sukulaiset, mitä minulla on. Hmmm.......

Tänään lähden Helsinkiin, jotta huomenna voisin tehdä äidin kanssa viimeisen matkan sukuhaudalle. Äidin tuhka asetetaan maahan. Kirkkoherrakin soitti tänään. Halusi kovasti pitää hartaushetken haudalla. Niin sovimmekin.
Minua osin HIRVITTÄÄ tämä matka. Ajatus äidistä - vaikkakin maallisten jäännösten muodossa - täyttää minut valtavan kiihkeällä kaipuulla ja pyhyydellä.

Tämä päivä oli todella aurinkoinen - mieleltäni ainakin! Sain kuulla erittäin hyvää aiemmin tekemästäni työstä ja sitten sain vihdoin yhteyden - kolmen vuoden etsinnän jälkeen - yhteen Yhdysvalloissa asuvista pikkuserkuistani. Pikkuserkkujani on siellä viisi ja yhdelläkään heistä ei kuulemma ole lapsia. Niinpä näyttää siltä, että sukuni sammuu kokonaan (suvulla tarkoitan tässä samannimisiä).
Götterdämmerung!