Äiti
Sinun äänesi, sinun kätesi, sinun huolenpitosi...sinun olemassaolosi!
Olit valmis antamaan aina kaikkesi, suurten vaikeuksienkin keskellä olit tukeva perusta.
Varauksetonta oli rakkautesi. Ensimmäisellä regnbågshelgenilläkin esiinnyit homon vanhempana - se oli itsestäänselvää tukea asialle. Kyse ei ollut niinkään minusta - kuinka olisinkaan voinut kyseenalaistaa ihanuuttasi mitenkään - vaan muistakin Sinun ja minun lisäkseni.
"Vad jag nu säger er är ett mysterium: vi skall inte alla dö, men vi skall alla förvandlas i ett nu, på ett ögonblick, vid den sista basunens ljud. Ty den kommer att ljuda, och då uppstår de döda i oförgänglig gestalt, och vi förvandlas."
Du blev som en förklarad gestalt; en gestalt som kunde få evighet. Jag lever i förhoppningen.
Mamma, käraste älskade ljuvliga mamma!!!
