Viikkoleski

Pupu lähti Barcelonaan ja minä jäin kotiin yksikseni; koirakin vietiin appivanhemmille hoitoon.

Perjantaina mentiin torpalle ja oltiin ahkeria. Työmiehet olivat käyneet vaihtamassa kärryvajaan salvotun aitan alimmat hirret, ja minä siistin jälkiä, sahailin irti lautojen lahonneita päitä, naulasin vesilistaa ja valmistelin vajaa muutenkin maalauskuntoon. Heti kun tulee sopivan lämmin, olisi tarkoitus maalata rakennus punamullalla. Ovet tulevat keltaisiksi, mutta pitääkö karmilautojen olla valkoisia, niin kuin pupu tahtoo, vai keltaiset minun mieleni mukaan?

Lauantaina oikaistiin pupun kanssa maakellarin päällä olevaa aittaa, joka oli notkahtanut aikas monesta kohtaa. Pupu tahtoo korvata metsään päin olevan seinän kokonaan vanhoilla ikkunoilla ja rakentaa sisälle teehuoneen. Kuulostaa hyvältä, mutta hiukan on lopputulokseen vielä matkaa.

Vaikka en ole ollut kotona yksinäni vielä edes päivääkään, alkaa jo kyllästyttää. Silloin tällöin miettii, että jospa hetken aikaa saisi olla kotona ihan yksinänsä, ja sitten kun niin tapahtuu, tympäännyttää heti. Niinkö sitä on kasvanut toiseen kiinni?