Olin eilen baarissa vanhan ystävän kanssa. Tai oikeastaan hän on vanha tuttu joka vasta parin kuukauden sisällä on muuttunut ystäväksi.
Juteltiin kaikkea elämästä ja jossakin vaiheessa hän kertoi, ettei oikein tunne oloaan hyväksi homoscenessä. Että kun hän ei osaa olla samanlainen kuin high life -ystävänsä, jotka häntä ajoittain moittivatkin tavanomaiseksi ja maalaiseksi. Että omasta mielestään hän on ihan vääränlainen homo.
Juttu pysäytti. Tällaisenkö maailman me olemme itsellemme luoneet? Ottavatko homot ihan tosissaan sen ajatuksen, että ollakseen katu-uskottava hintti täytyy olla lentoemäntä, pilotti tai stylisti, omistaa taidetta, tyylikkäät vaatteet ja aurinkopuuteria? Jäimmekö me itse vangeiksi siihen rooliin, jonka elämänmuokkausohjelmissa annoimme itsestämme?
Eläköön erilaisuus! Minä ainakin julistan olevani pikkuporvarillinen ja tylsä. Minun elämäni koostuu työnteosta, ruoanlaitosta, pyykinpesusta ja koiranruokinnasta. Ulkomaille pääsen, kun siihen on säästetty rahaa ja huonekaluja ei meillä vaihdeta kun keltainen väri tulee muotiin. Minun elämäni ei ole jatkuvaa hypeä, taidenäyttelyiden kokkareita ja eksoottisista paikoista saatuja vatsatauteja, vaan tavanomaista ja junnaavaa. Syklistä.
Silti olen hyvin tyytyväinen elämääni. Kun työviikon jälkeen istun pupuni kanssa olohuoneen sohvalla katsomassa mitäänsanomattomia televisio-ohjelmia, kun koira järsii luuta ja heiluttaa häntää aina kun huomaa itseänsä katsottavan, olen onnellinen. Tässä on minun paikkani ja täytän sen mielihyvin.
Dr. Phil, kuinka saisimme maailmamme muutettua sellaiseksi, että sen kaikki kokisivat omakseen?
4 kommenttia
Laika
11.2.2006 13:23
Tuo on muuten jännä juttu tuo scenehommeli. Miksi ihmeessä pitäisi elää stereotypiaa? Joskus tuntuu siltä että "true lesbot" pitävät "huulipunalesboja" jotenkin alempina olentoina ja vähempiarvoisina, hyvä etteivät rotupettureina. Itse en koe olevani kumpaakaan ryhmää, olen vaan minä. (miksei tähän kommenttilaatikkoon saa enttereitä? :E) Sateenkaariväki on jo valtavirran ulkopuolella, onkohan tällainen scenepoliisius jokin johdannainen siitä että ihminen kuitenkin on laumaeläin? o.- Mene ja tiedä.
Fizzler
11.2.2006 17:20
Olen asiasta keskustellut ystävieni kanssa ja tulleet siihen lopputulokseen, että ympäröivä yhteisö vaikuttaa selvästi homoihin (ja lesboihin). Osasta tulee pintaliitoscenehomoja, osa elää elämäänsä muualla paitsi julkisesti. Suhteet eivät tahdo kestää pitkään, koska yleisesti ei kehtaa näyttää tunteitaan julkisilla paikoilla ja se alkaa pidemmän päälle nakertaa suhdetta. Ulkopuolisesta maailmasta ei saa samoin hyväksyntää omalle identiteetilleen kuin heterot. Kun voit peilata itseäsi ainoastaan pienestä otoksesta homokansaa baareissa, on aina mahdollisuus että kuvasi heistä vääristyy ja alat muokkautua samaan suuntaan. Ainakin suomessa piirit ovat kiduttavan pienet. Oh well...
Myyrä
11.2.2006 23:19
Huulipuna kyllä maistuu pahalle...=:P
Aboa
12.2.2006 10:18
Olisi hauskaa, jos jostakin löytyisi tavishomoillekin tapaamisryhmiä. Minä rahtaisin itseni mielelläni kerran viikossa ihan vaan juttelemaan parisuhteen kiemuroista, lesbojen vauvakuumeesta, uusimmasta pannacottareseptistä ja siitä, onko kenkäkaappi käytännöllinen hankinta.
Parisuhdemalli tulee ainakin meillä suoraan heteromaailmasta ja siksi olisikin kivaa jutella vertaistukiryhmässä siitä, miten muilla menee. En tiedä teistä, mutta musta se olisi kivaa.
Ja sitä paitsi mulla on jotenkin ikävä lesboja. Nuorna poikana ollessa ystäväpiiriin kuului tasapuolisesti Ihmisiä, mutta kun Turun vähemmistöbaari alkoi luokitella miehiin, jotka pääsevät pubiin, ja naisiin, jotka eivät pääse, ei yhteyttä tullut enää niin kovasti pidettyä.
Yhteyttä ei tullut pidettyä siis oikein kehenkään, koska en tykkää käydä diskriminoivassa paikassa.