Sain tänään korjattua viimeisenkin tutkielman. Yli kahdeksankymmentä kappaletta minimissään kuusisivuisia tuotoksia. Aika urakka, mutta nyt on mieli hyvä, kun sekin työ on takana.
Oppilaiden kommentteja on hauska lukea. Mieltä lämmittää, kun heppakirjatasoinen lapsi kokee ahaa-elämyksen lukiessaan Leena Landeria tai kuinka teinipissistyttö tiedostuu perehdyttyään Kaurasen Pelon maantieteeseen.
On aina hienoa, kun huomaa lasten kasvavan ja kehittyvän. Kun näkee että ikkunat aukeavat maailman päästä sisään.
2 kommenttia
Esperanza
18.5.2006 11:09
Onneksi olkoon, iso urakka.
Mua ilahdutti velejntytön - pian 15 v. - reippaus, kun pohti menisikö paikkakunnan lukioon tai johonkin muualle. Tai peräti ihan muuhun oppilaitokseen. Tyttö käyttää omia aivojaan ja ajatus koulunkäymisestä vaikka vieraalla paikkakunnalla ei ollut pelottava eikä kummallinen: se oli yksi valinta muiden joukosta. On tosiaankin kiva huomata miten niitä ikkunoita avataan rohkeasti.
Kävin Turussa, hassua, mutta huomasin ajattelvani, että täällä se Aboa asustelee jossain Pupunsa ja koiransa kanssa: )
Aboa
19.5.2006 09:22
Kiitos, se oli kauniisti sanottu! On imartelevaa, jos 'Turusta' ei tulekaan mieleen vain kirkko ja linna tai muualle valmistettavaksi viety sinappi, vaan myös minä. Pelastit aamuni!