Koko viikon olen haaveillut siitä, että viikonloppuna saa torpalla taas ihan vaan olla. Maata, istua keinutuolissa, lukea Gilgames-eeposta, keittää aprikoosisoppaa välipalaksi. Yhtäkkiä pupu sitten muistikin, että hänen siskonsa täyttää 50 vuotta, ja kaikkien sukulaisten täytyy sinne mennä. Hän oli melkein pelokas; hyvä että uskalsi kertoa pakollisesta menostamme.
Vaan minkäs tekee. Eiköhän tämän parisuhteen yhtenä juttuna ole myös käydä juhlistamassa molempien puolen sukulaisten erilaisia merkkipäiviä. Ja pupun puolen sukulaiset ovat ihan kivoja, että pitää olla ihan tyytyväinen siitäkin, että minulla on appivanhemmat ja langot ja kälyt olemassa. Eivät ne päivänselviä ole joka homosuhteessa.
