Onneksi teatterilla tarvittiin pari päivää lavasteiden rakentamiseen, joten sain kaksi päivää vapaata. Tai vapaata ja vapaata, suunnittelin ysien projektityötä, korjasin aineita ja tein kirjalistaa, autoin pupua leikkaamaan mun sisaren villiintyneitä omenapuita, mutta silti.
Viime viikko alkoi jo väsyttää. Olen töissä kolmeen ja menen teatterille viideksi, lisäksi jossakin välissä pitäisi suunnitella tunnit, syödä ja harrastaa parisuhdettakin. Ei silti, kaikki on ollut kivaa, sekä harjoitukset, työ kuin parisuhdekin, mutta kun vuorokaudessa on vain liian vähän tunteja...
Tänä viikonloppuna sain loppuun viimeviikkoisen pihlajankaadon. Sahasin rungon pölleiksi ja pinosin ne odottamaan hakkaamista. Hämmästyttävää, ettei puu ollut kaatunut aiemmin. Runko oli puolentoista metrin kohdalle saakka täysin ontto ja laho.
Kun huomaa, kuinka kova urakka rungon sahaaminen oli pelkästään jo moottorisahalla, miettii, kuinka paljon työtä lämmitys vaati ennen. Kuinkahan paljon puuta eteläpohjalainen kaksifooninkinen söi pakkastalven aikana?
