Eilen oli kiirus päivä. Aamulla palattiin kotiin Pohjois-Suomen kiertueelta, purettiin laukut, pestiin pyykki ja asetuttiin taloksi. Päivällä käytiin tilaamassa rautakaupasta 60 gyproc-levyä, jumalattomasti eristeitä ja aivan tolkuttomasti. Remontti vuokrattavassa asunnossa alkaa.
Iltapäivällä käytiin katsastamassa tuttujen vauva, joka oli syntynyt jo kesäkuun alkupuolella. Ihan pienenpieni nyyti, söpö kuin mikä ja rauhallinen. Tillitti vain maailmaa kauniilla silmillään ja opetteli kohdistamaan katsettaan tärkeisiin paikkoihin, kuten äitinsä kainaloon, isän sieraimeen ja minun psykedeeliskuvioiseen paitaani. Minun vauvakuumeeni nousi potenssiin äks!
Iltapäivällä raivattiin vielä hieman asuntoa, koska serkkupoikani saapui yökylään yhdessä vaimonsa kanssa joka on raskaana. Ja hersyvän hauska. Istuttiin iltaa puolilleöihin, kunnes oltiin rättiväsyneitä ja mentiin nukkumaan. Paitsi minä. Jostakin kumman syystä olin äärimmäisen pirteä ja ei-uninen ja hikinen ja ärtyisä. Valvoin neljään.
Kahdeksalta soi puhelin ja rautakauppasetä ilmoitti olevansa kadulla. Riipaisimme vaatteet yllemme ja juoksimme ottamaan tavaraa vastaan. Auto ei mahtunut taloyhtiön portista sisään ja meidän piti kantaa kaikki sisään kadulta asti. Kuusikymmentä levyä, kukin 30 kiloa on yhteensä 1800 kiloa, eikös vain..? Siihen päälle eristevillasäkit ja kakkoskakkoset.
Tällä hetkellä olen koneen äärellä, vihaan tasapuolisesti kaikkea ja kaikkia. Kohta pitäisi pakata ja lähteä torpalle. Sinnehän tulee huomenna sepelikuorma, joka toki pitää levitellä ajotielle.
Että tällainen on opettajan kesäloma. Alkaisivat pian työt että pääsisi lepäämään puberteettihirmujen pariin!
