• Aboa

Onnistuneita

Eilen ikimuistoinen vanhempainilta.

Maahanmuuttajaoppilaiden huoltajat eri luokilta saapuivat koululle tulkkien kanssa. Joltakin lapselta tuli isä, toiselta eno, kolmannelta äiti, yhdeltä isoveli. Perheet olivat hajaantuneet maailmalle sotien melskeissä eikä pahimmista kriisipesäkkeistä ole kaikkien vanhempia edes löytynyt, vaan lapset majailevat sukulaisten suojatteina. Mutta kaikilta tuli joku, joka oli kiinnostunut toisen koulunkäynnistä.

Opeteltiin poissaolo-ohjelman käyttöä ja kerrottiin ysiluokkalaisten huoltajille, minne suuntaan lapsi tahtoisi elämässään ja olisiko hänellä siihen oikeasti mahdollisuus. Eräs harmaapäinen isä, vaivoin luku- ja kirjoitustaitoinen, sen verran kuitenkin että osasi hitaasti ja harkiten piirtää lapsiensa nimet, liikuttui liki kyyneliin, kun kuuli että tyttärellä ja pojalla, ison sisarussarjan nuorimmilla olisi riittävästi kykyä ja kielitaitoa jatkaa opintoja lukiossa. Tyttö tahtoisi lastenlääkäriksi, poika lakimieheksi. Isän ylpeydet.

Kun vielä kerroimme, että yksi maahanmuuttajaoppilaista oli oppilaskunnan äänestyksessä saanut toiseksi eniten ääniä ja päässyt oppilaskunnan hallitukseen ja sen lisäksi vielä sisäisessä äänestyksessä valittu kolmen eri koulun yhteiseen johtokuntaan, puhkesivat huoltajat yllättäen aplodeihin.

Kenelle?

Meille, jotka heidän lapsiaan kasvatamme? Ahkerille nuorille? Itselleen? Elämän vaikeista ajoista huolimatta he ovat onnistuneet kasvattamaan aktiivisia ja tätä maailmaa oppinutta jälkikasvua?

7 kommenttia

Roope2

21.9.2007 10:09

Näitä lukiessakin melkein liikuttuu kyyneliin.

tellus

21.9.2007 20:24

Mulle tuli kylmät väreet. Ihmisyys nostaa aina toisinaan päätään ihan odottamattomissa jutuissa.

coco

22.9.2007 03:02

Kunhan itse ottaisivat oppia nuoristaan, maassa maan tavalla ainakin ulkona. Kotonaan tekevat omiaan.

stellagrrrl

22.9.2007 14:22

sama tunne kuin telluksella: kylmät väreet. vaikka maahanmuuttajataustaisten lasten menestyksen pitäisi olla itsestäänselvää, jäävät nämä pienet uutiset kertomatta ja ongelmatapausten varjoon. kiitos.

audinkopoika

22.9.2007 15:02

Sun tarinasta huomaa selvästi, et miten "erilaisia" arvoja meillä on. Yksi yhteinen arvonimittäjä on onneksi, huoli pienten lasten tulevaisuudesta. Onnistuisko saamaan kaikki suomalaisten lasten vanhemmat mukaan johonkin tapaamiseen...ehkä ei.

martin

24.9.2007 13:10

Riemullista!
Ilo ja onnen tunne rikkoo "rajat".

sleepygay

24.9.2007 16:44

Tuli oikein ihana olo, kun tämän luki. Ihanan positiivista luettavaa, miksi tällaisiakin ei julkaista lehdissä?