Nysse alko

Eka työpäivä takana. Tänään oli vain suunnittelupäivä ja oppilaat tulevat huomenna.

Toisaalta oli kiva aloittaa taas; nähdä työkavereita ja tuntea kuuluvansa hauskaan joukkoon. Toisaalta väsyttää ajatus siitä, että pitää jälleen kerran saada eteensä uudet luokat, jolle opettaa taas se sama, opetussuunnitelmassa määritelty asia. Mutta mikäpä työ olisi ihmeellistä ja erikoista joka ikinen päivä?

Opetustuntimääräni oli tippui aika kovasti, 25:stä 19:ään. Vaikka määrä tuntuu aika pieneltä, laskee jokainen kadotettu tunti palkkaa reilulla sadalla eurolla. Oppilaita olisi kouluun tulossa, mutta opetuslautakunta haluaa tekohengittää toista, kituvaa koulua ja vähentää meidän koulumme sisäänottomäärää joka vuosi (neljässä vuodessa oppilaita on kadonnut viisi luokallista, mikä tekee aika monta opetustuntia). Mutta kaipa tässä pärjätään. Miksi ei pärjättäisi, kun on kaksi raavasta miestä tuomassa palkkarahaa lapsettomaan talouteen.

Hiukan hauskuutta elämään tuo se, että uutena opettajana työpaikallani aloitti vanha tuttuni, johon tutustuin armeijassa ja jolle kehuin opiskelukaupunkiani niin kovasti, että hän muutti sinne intin jälkeen. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, millainen opettaja hän tulee olemaan. Ja millaisia rooleja meistä molemmat työssämme otamme. Minähän tunnen hänen armeijaroolinsa, opiskelijaidentiteettinsä, bailaan ystäväni kanssa homobaarissa vaikka olen hetero -roolinsa ja aviomiesminänsä. Millainen on opettajarooli? Millaisen roolin huomaan itse ottavani?

Kirvesmies ei tänään saapunutkaan. Soitti vain ja kertoi rapujuhlissa syöneensä jotakin sopimatonta. Aivan, aivan. Rapujuhlien jälkeinen huonovointisuushan johtuu yleensä ruoasta... Työmies on meillä tuntipalkalla, joten sinänsä juttu ei ole vakava, mutta urakka seisoo, ja joka kuukausi pankki tahtoo 400 euroa ja taloyhtiö satasen, olipa asunto tyhjä tai ei. Siksipä meninkin tänään töiden jälkeen hiomaan seiniä ja asentamaan korokepaloja kojerasioihin aina iltakymmeneen asti, vaikka väsyttikin kovasti. Pupu kehui minua reippaaksi, mutta sitä se ei ole. Joskus on vain pakko.