Groningen oli kaunis. Minulle oli tärkeää näyttää pupulle, millaisessa paikassa olin työskennellyt. Hotellikin on todella hieno ja näköala huoneen ikkunasta huikea, kuten kuvasta näkyy.
Tapasimme kaksi työkaveriani, hollantilaisen ja suomalaisen, ja söimme yhdessä Javaanse eetkafeessa, jota suosittelen lämpimästi. Tuntuu uskomattomalta, että maailmassa on ihmisiä, joiden kanssa tuntee olevansa samalla aaltopituudella, jatkavansa kahdeksan vuotta sitten kesken jäänytttä tarinaa - tai pupun tapauksessa olla kuin olisi aina toisen tuntenut, vaikka tapasi vasta kymmenen minuuttia sitten.
Hollantilainen ystäväni kääntää suomalaisia romaaneja. Pari vuotta sitten ehdotin hänelle käännettäväksi Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -romaania. Hän piti ajatuksesta, mutta kustantaja ei ollut kiinnostunut. Ajatelkaa; tämän hetken käännetyin suomalainen romaani, josta lehtitietojen mukaan aletaan tehdä elokuvaakin. Eikä kiinnosta! Pyhäinhäväistystä, sanon minä...
Kenelläkään ehdotuksia romaaneista, jotka uppoaisivat alankomaalaisiin?
