Pupu lähti oppilaiden kanssa Espanjaan ja minä jäin kotiin. Ensi alkuun ajatus olla ihan yksin kotona tuntui todella mukavalta: kerrankin saa tehdä mitä tahtoo ja milloin haluaa; kukaan ei katso Puutarhaetsiviä digiboksilta juuri silloin kun minä haluan nähdä Miehen puolikkaat; kukaan ei chattaa puutarhanetissä silloin kun minä haluat päivittää naamakirjastatukseni. Saan syödä mitä vaan ja milloin vaan ja kukkua ylhäällä vaikka yökahteen pelkäämättä että herätän toisen sänkyyn kömpiessäni.
Ja nyt pupu on ollut poissa vajaat 12 tuntia ja minulla on kuolettavan tylsää. Olen käynyt Elixiassa ja kävelyllä ja kaupassa ja syönyt fajitoja ja katsonut tallenteita telkkarista. Nyt vain haahuan huoneesta toiseen ja tuumin, mitä tekisin. Kyllä minusta tulisi niin huono erakko...
Illalla on pakko päästä vaikka baariin. Pakko nähdä muitakin ihmisiä kuin oma peilikuva.
