Vares. Hohhoijaa.

Minut houkuteltiin tänään katsomaan Huhtikuun tytöt -elokuvaa. Valitettavasti suostuin.

Olen silloin tällöin lukenut Reijo Mäen Vares-dekkareita. Ihan näppäriä kovaksikeitetyn rikosromaanin parodioita, mutta kun jo kaksitoistavuotiaana ahmin yliannostuksen Agatha Christietä, en oikein ole jaksanut innostua mistään rikoskirjallisuudesta sen jälkeen. Mäkeä oli kylläkin hauska selata, koska tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiini. Ehkä samasta syystä lähdin leffakin katsomaan; onhan aina hauska nähdä tuttuja paikkoja valkokankaalla. TV:stä olen nähnyt jonkun Vares-leffan, jossa pääroolissa oli vielä Juha Veijonen. Hän vaikutti silloin rooliinsa sopivalta, mutta käsikirjoitus ja leikkaus oli siinä elokuvassa sellaisia, etten niistä pitänyt.

Olisi pitänyt uskoa. On käsittämätöntä, kuinka huonoa jälkeä isolla rahalla saadaan aikaan! Melkein kaikki elokuvan osa-alueet oli tehty hutaisten ja amatööritasolla; Taisto Oksasen pahiksen meikin rajaukset näkyivät tökerösti, jatkuvuudessa oli outoja aukkoja, sama avustajapariskunta näytti olevan joka joukkokohtauksessa. Eniten hämmästytti kuitenkin näyttelijätyön, ohjauksen ja käsikirjoituksen heikkous. Antti Reini oli pääroolissa... Niin, mitä? Tosissaan? Kun minun mielestäni Vares-sarja liikkuu dekkarin ja parodian välimaastossa, oli sääli, ettei itse päähenkilö sitä tehnyt. Mutta Reini menetteli verrattuna siihen, mitä tasoa loppuroolitus oli. Puisevaa näyttelijäntyötä, epäselvää artikulaatiota, täysin epäuskottavaa reagointia. Ikään kuin olisi katsonut huonoa kesäteatteria. Hävetkää, roolituksesta vastaavat Piia Pesonen, Tutsa Huuhka ja Pauliina Salonius! Mistä laarinpohjilta nämä löysitte?

Mutta ei pätevinkään näyttelijä pärjää, jos ohjaus ei toimi. Lauri Törhöselle tuttuun tapaan saamme nähdä vedestä nousevan alastoman naisen. Taas. Aina ja iäti. Mutta on käsittämätöntä, miten näinkin kokenut ohjaaja kehtaa päästää käsistään näin kehnon tekeleen. Ohjauksesta ei ole tietoakaan, vaan tarina etenee tasapaksusti kuvasta seuraavaan; aivan sama, miltä näyttää, kuulostaa, tuntuu. Toimii kuin junan vessa; yksinkertaisia ratkaisuja eikä ulkoasusta tarvitse piitata. Ja Törhönen; näemmä Riitta Viiperi ei ole ollut kenenkään muun elokuvassa kuin sinun. Ehkä siihen on syynsä; noin epäuskottavaa työtä ja huonoa ulosantia harvoin näkee. Nepotismi ei toimi valkokankaalla.

Ja minkä Törhönenkään tekee, jos käsis ei toimi. Katariina Souri on saanut tulostettua käsittämättömän sekavan, poukkoilevan ja hämärän tarinan, jossa kohtaus kohtauksen jälkeen ihmettelee, mitä tekemistä tällä oli edellisen kohtauksen kanssa. Itse Vares on oudosti sivustakatsoja omassa elokuvassaan, sillä kaikki näemmä selviää ilman häntäkin. Juoni etenee hitaasti ja jutut ratkeavat itsekseen samalla aikaa kun Vares saunoo ja panee. Huono naamiointi pilaa sen vähäisenkin yllätyksen, mikä henkilöhahmoissa olisi ollut. Lisäksi käsikirjoittaja on onnistunut poistamaan kaiken reijomäkismäisen ilkikurisuuden ja poikamaisuuden korvaamalla ne puberteettisella sekoilulla. Hassuinta on dildo miehen perseessä. Tietysti.

Myös arvomaailma mietityttää: Kliseisen neitihomon saa laittaa kirveellä kappaleiksi, eikä hänen katoamisestaan kiinnostu kukaan, kunhan vaan paljasrintaiset, 15 vuotta aiemmin kadonneet typykät löytyvät. Sitäpaitsi Souri, kuka itseään kunnioittava täysi-ikäinen himpulanpimpula tilaisi baarista Pina Coladaa..? Realitetteja tiskiin!

Plussaa muutama hieno helikopterista napattu ilmakuva, muuta ei oikein tule mieleen. Se on sinänsä jännittävää; luulisi että kokoillanelokuvasta jäisi muistijälkenä edes jotain kuvauksesta, lavastuksesta tai äänimaisemasta. Ei vaan jäänyt. Huomasin, että Vareksia on tulossa yhteensä kuusi kappaletta ja niitä aiotaan viedä ulkomaillekin. Kannattanee ryhdistäytyä tässä vaiheessa, jos jo kakkonen kusahtaa näin kovasti.