Kotiloma

Tänäkään viikonloppuna ei menty maalle. Sisustajan perheessä on tupaantuliaisjuhlat ja jäimme kaupunkiin niiden vuoksi. Hauskaa nähdä heidän uusi kotinsa ja toivottavasti tutustua uusiin ihmisiin siellä.

Huomaan, ettei meillä ole ollut muutenkaan kauheaa kiirettä torpalle. Viime aikoina siellä on ollut niin paljon pakkasta, ettei tekemistä ole oikein ollut. Tai tekemistä ja tekemistä. Luulenpa että yksi syy jäädä kotiin on nimenomaan se, että tekemistä on ollut kovin paljon. Kotona saa hyvällä omatunnolla vain oleskella mutta mökki alkoi muodostua paikaksi, jossa koko ajan kuuluu puuhata jotakin.

Osittain puuhailu on kyllä kivaa. Rakastan värkätä kaikenlaista juttua omassa verstaassani niin, että aika vain suhahtaa ohi. Sain synttärilahjaksi sinkkausmallineen, jonka avulla voi veistää mm. hauenpyrstöliitoksia laatikoihin. Oikein odotan, koska pääsen puuhaamaan torpan vieraskamariin uutta sänkyä tammiliimapuulevystä. Nyt vielä on liian kylmä värkätä lämmittämättömässä työtilassani.

Mutta itse asiassa aika harvoin saan puuhata omiani. Pupu hoitaa pihat ja istutukset, mikä vähän kuin vahingossa on jättänyt minulle jäljelle talonmiehen, ylläpitäjän roolin. Jos joku repsottaa, on murtumassa, meinaa tipahtaa, on irronnut, minä sen vaihdan. Mutta lisäksi pitäisi vielä rakentaa kevääksi kasvihuone, sekä laskea lattia tulevaan teehuoneeseen. Kylpytynnyrin terassikin on kesken ja teehuoneen rungon tukeminen. Työtä on enemmän kuin vältämättä haluaisin ja jaksaisin tehdä. Kaksi kesää olen haaveillut vanhanaikaisten puisten kattotikkaiden tekemisestä tai parin puutarhahuonekalun rakentamisesta, mutta vielä ei ole ehtinyt... Ehkä pitää osata pyytää pupua stoppaamaan uusien ideoiden miettiminen ja tehdä ensin nämä vanhat loppuun.

Mutta että kotona on siis kivaa. Eilen teimme ruokaa yhdessä, korkkasimme punaviinin ja rupattelimme kaikesta mahdollisesta. Tänään äärimmäisen nautinnollisen aamun jälkeen lähdimme koiran kanssa pitkälle kävelyreitille joen toiselle puolelle. Koira nuuskutti innoissaan hankien merkittäviä tuoksuja, minä katselin puisia omakotitaloja ja pupu haaveili omasta pikkuruisesta pihasta. Olemme kauan puhuneet omakotitalosta, mutta kumpikaan ei ole ihan varma, haluaisiko sellaisen sittenkään. Minä en tahdo kovinkaan paljoa lisää korjattavaa ja pupu ei taas tahdo enemmän huollettavaa kukkamaata. Lisäksi viihdymme täällä Port Arthurin puisissa työväenasunnoissa. Mutta toisaalta tarvitsisimme ihan hiukan lisää tilaa. Ja pikkuruisen pihan...

Nyt täytyy alkaa silittää housuja illaksi. Lisäksi pienen vastaanhangoittelun jälkeen pupu suostui jatkamaan iltaa Suxessiin ja kenties jopa Klubillekin. Hienoa! Osa homobaarin väestä onkin alkanut epäillä pupun olemassaoloa. Luulevat, että vanhapiikuuksissaan Aboa on kehitellyt itselleen mielikuvituspoikaystävän.