Että kun juuri on ollut kivaa ja mukavaa, niin eiköhän heti seuraava päivä ole kurja.
Kaikki alkoi siitä, kun torpalla olin kävellyt nokkosten poikki, kun ajattelin, että kyllä aikuisen jalat kestää. Ei kestäneet, vaan koko yön nilkat kutisi ja raavitutti ja uni ei meinannut tulla millään.
Viiden tunnin yöunen jälkeen lähdin töihin ja ensimmäiseksi piti selvittää elämää suurempi koulukiusaamistapaus. Seuraavalla tunnilla oli ysiluokkalaisia, ja jostakin kumman syystä heille tarkoitetut oppikirjat olivat kadonneet koulun varastosta. On aika epämiellyttävää ensin juosta itsensä hikeen kirjoja hakiessa ja sen jälkeen keksiä äkkiä uusi ohjelma kaksoistuntia varten.
Iltapäivällä töiden jälkeen lähdettiin pupun kanssa hakemaan remontoitavaan kämppään keittiön työskentelytasoja. Haettiin ensin peräkärry ja mentiin Keittiöjättiin, missä jouduttiin odottelemaan 20 minuuttia ennen, kuin kukaan vaivautui edes tervehtimään. Sen jälkeen jokaisella työntekijällä olikin ihan muuta puuhaa; asiakas, joka odotti takahuoneessa tms. Päätimme kävellä ulos.
K-raudassa ei levynleikkaaja vastannut myyjän puheluun, joten emme tienneet, saisimmeko levyn mukaan heti vai emme. Seuraavaksi Bauhausiin.
Kaikki sujui hyvin, myyjät olivat tosi kivoja ja mukavia ja ostokset sujuivat helposti. Pakkasimme ostokset ja suuntasimme Giganttiin ostamaan tämän päivän tarjouslehdessä olleita hellaa ja astianpesukonetta.
Ensiksikin myyjää ei löytynyt mistään. Yksi oli kyllä, mutta hän kuunteli kärsivällisesti, kun keittiöostoksia tekevän pariskunnan vaimo kävi pitkää ja yksinäistä monologia siitä, olisiko 50- vai 60-senttinen liesi kivempi. Tiedustellessani toista myyjää hän kertoi tämän menneen yläkertaan hakemaan 'strategisia mittoja'.
Odottelimme myyjän saapumista kuin messiasta, kunnes pupulla kärvähti käämit ja hän kävi hakemassa joutilaan tv-myyjän meitä palvelemaan. Juttu kävi joutuisasti, mutta yllättävää kyllä, tämän päivän esitteessä olleita tuotteita ei enää ollut jäljellä. Tilalla oli vain kalliimpia tuotteita...
Pakko oli ottaa, mitä sai, vaikka tiedänkin, että liike on mainostanut väärin, varsinkin kun kotona tarkastin esitteen, eikä missään kerrottu, että erä olisi rajoitettu tai että tavaraa myydään niin kauan kuin sitä riittää. Tiedättehän; ne perinteiset fraasit.
Kun olimme valmiita ja menimme ulos lastauslaiturin luo, huomasimme, että oli alkanut sataa kaatamalla. Ja tietenkään meidän laminaatti-lastulevy-tasoja ei oltu peitelty millään... Ja kun saavuimme kotiin ja purimme kodinkoneita, liukastuin ja sain hellan päälleni. Ja satoi. Ja oli märkä. Ja vitutti. Ja kello oli yhdeksän ja seuraavan päivän tunnit olivat vieläkin suunnittelematta.
Että nyt on pakko vielä repäistä itsensä duuniin ja sitten pakotan pupun katsomaan minun kanssani Häivähdys purppuraa. Pieni sentimentaalisuusruiske tähän on saatava, muuten repeää päässä verisuoni.
