Loppusuoralla

Onneksi remontti alkaa hiljalleen valmistua. Putkimies kävi eilen ja tulee huomenna tekemään loput työt, kirvesmies viimeistelee pintoja ja rappaa piipun, peltiseppä kävi ottamassa mitan puuhellan rikkinäisestä liitoksesta ja valmistaa ensi viikolla uuden, sähkömies tulee huomenna. Päätettiin säilyttää vanha keittiönkaappi, tosin paikka vaihtui alkuperäisestä vastakkaiselle seinälle. Hiomista on paljon, mutta hieno siitä tulee.

Työtä on koko ajan. Ja tavaran hakemista. Jatkuvasti joutuu hyppäämään autoon ja hurauttamaan rautakauppaan hakemaan liimapuulevyä, akryylimassaa, valokatkaisimia, maalia. Käsittämätöntä, kuinka satanen on olematon rahasumma, kun ostamaan lähetään. Kiva velkaantua entisestään...

Se tuttu, jota toivoimme vuokralaiseksi, ei sitten tulekaan, koska hän oli päättänyt muuttaa miehensä kanssa yhteen. Sääli. Olisi ollut kiva, jos kämppään olisi tullut joku tuttu. Mieltä piristi kuitenkin se, että soittaessaan ja ilmoittaessaan päätöksensä tuttu sanoi, että asunto on hänen mielestään unelmien täyttymys, kaunis ja toimiva, ja että vuokra oli hänestä alakanttiin mitoitettu. On kiva tietää, että se, minkä eteen olemme tehneet kovasti töitä, miellyttää muitakin. Meistäkin asunnosta tulee upea.

Tänään koulupäiväni on hajanainen, koska osa seiskaluokista on tutustumispäivää viettämässä ja siksi osa tunneistani on peruttu ja osan tunneista opetan ihan muita aineita aivan oudoille luokille. Lisäksi erityisopettaja testaa yhden oppituntini aikana oppilaita mm. luki-häiriön ja muiden vastaavien juttujen seulomiseksi.

Muuten kouluvuosi on alkanut hiensti ja lapset näyttävät viihtyvän. Remontti ei ole vieläkään ohi ja minua ainakin ärsyttää, että opettajat joutuvat itse maalaamaan opettajainhuoneensa ja hankkimaan sinne säilytyskaapit ja hyllyt. Onneksi koululaitos sentään maksaa ne..!