Pupu lähti Helsinkiin puutarhamessuille ja minä jäin talonvahdiksi. Ensi alkuun ajatus tuntui tylsältä, mutta kun sitten päätin olla tylsistymättä, ajatus alkoikin vaikuttaa hyvältä. Oppilaiden lukiessa kirjaa selasin ohimennen nettiä ja etsin mahdollisimman monimutkaista ja kauan uunissa haudutettavaa ruokaa. Tavallisesti perjantaisin on kiire mökille ja ruoka on jotakin helppoa ja äkkiä valmistuvaa. Tänään ateriana onkin sitten cross-kitchenmäisesti intialaista kana-pinaattikastiketta ja salsajuureksia ja jälkiruoaksi olen paistanut sitruuna-marenkipiiraan. Nyt ruoka hautuu uunissa seuraavaksi ajattelin suunnata videovuokraamoon ja napata mukaani kaikki ne kotimaiset elokuvat, joita pupu ei tahdo nähdä. Loppuillan toivoakseni makaan sohvalla, juon täyteläistä punaviiniä ja katson Putoavia enkeleitä.
Viinin ostokin ansaitsee maininnan. Kävin Kristiinankadun alkossa hakemassa punkkua, joka sopisi mausteisen intialaisen ruoan kyytipojaksi. Myyjä oli mukava ja asiantunteva, ja kun hän oli suositellut hyvää punkkua, kysäisin häneltä, osaisiko hän suositella vielä toista, jotakin hauskaa viiniä. Myyjä oli ensin vähän pihalla ja pyysi minua tarkentamaan määritelmää. Sanoin, etten osaa asiaa sen paremmin selittää, kuin että nyt olisi hakusessa 'hauska' viini. Hän alkoi nauraa, ja lähti kiirehtimään hyllyjen väliä puolijuoksua. Lopulta hän löysi käteensä australialaisen Rolling-nimisen viinin ja kertoi sen olevan juuri etsimäni. Saa nähdä.
Viime viikolla minä kadotin vihkisormukseni. Taas. Edellinen hävisi etelämeren tyrskyihin mutta tämä jälkimmäinen katosi proosallisesti mökillä. Olin puuhannut monessa paikassa; hakannut halkoja, rakentanut pärekättoa aitan katolla vellikellon päälle, möyhinyt kompostia, lämmittänyt saunaa ja mököttänyt hetken vertaassa. Illalla saunaan mennessä huomasin sormuksen häipyneen, vaikka olin käyttänyt hanskoja koko ajan.
Maanantaina kävin sitten katselemassa uusia. Kullan hinta on ilmeisesti noussut tosi paljon, sillä hinnat olivat jotakin aivan mieletöntä verrattuna aikaisempiin. Tämä on kuitenkin sellainen asia, mistä en tahdo säästää. Jos kerta kahden ihmisen suku ja ystävät on haettu paikalle todistamaan sitä, että luvataan yhdessä yrittää ja jos sen merkiksi on vielä sormuksetkin vaihdettu, minähän en ilman sitä sormusta ole. Jos loppuvat rahat, syödään vaikka tapettia. Käytin siis visaa ja sormukseen kaiverrutin saman lauseen kuin aiempiinkin.
Non caret effectu, quod voluere duo.
