Aloitan aina blogini kirjoittamisen. Sitten lopetan sen saman tien. Mitään ei ole mielessä, mikään ei liiku. Sanoja ei tule.
"Have I said too much? / There's nothing more I can think of to say to you", sanoo sisäinen Evitani. Se puhuu minulle usein.
Aloitan aina blogini kirjoittamisen. Sitten lopetan sen saman tien. Mitään ei ole mielessä, mikään ei liiku. Sanoja ei tule.
"Have I said too much? / There's nothing more I can think of to say to you", sanoo sisäinen Evitani. Se puhuu minulle usein.
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.