Aboa, taidat olla onnellinen mies! Mukava lukea elämänmakuisesti kirjoitettua blogiasi. Jokos ne puutarhanäyttelyn hankinnat(?) ovat maassa kasvamassa?
Aboa
24.4.2007 20:32
Onnellinen? Vaikea käsite. Minusta 'onnellisuus' kuulostaa jotenkin thesoundofmusicmaiselta ihkutunteelta, jonka aikana juodaan vaaleanpunaista limonadia ja koetaan iloa, kun kauniit lapset laulavat. Jotakin hahmotonta. Polkkatukkainen huovutettuun ruskoturveasuun pukeutunut kalevalakorunainen, joka julistaa olevansa Niin Onnellinen... Mutta joo. Sanoisin, että olen elämään tyytyväinen. Se tuntuu minusta hienommalta.
Niistä puutarhanäyttelyn kasveista en tiedä. En ollut siellä mukana, koska kuitenkin vinkuisin ulos juuri silloin kun pupu on löytänyt jonkun tärkeän ja harvinaisen. siksi hän jättää minut nykyään mielummin kotiin. Mutta kyllä hän näytti jotakin ostaneen ja yrittäneen salakuljettaa osan eteisen nurkkaan. Ja vasta laajennettuihin kukkapenkkeihin oli ilmestynyt uutta kasvajaa. Tietysti, jos satun kyselemään jonkun kasvin alkuperää, on vastaus varma: "Mikä lienee vanha rehu, löytyi maakellarin nurkasta."
Harri
24.4.2007 22:18
Oikeassa olet. Sanat ovat vain sanoja ja eri ihmisten mielessä tarkoittavatkin monta kertaa eri asioita. Elämään tyytyväinen on ok, tasapainossa itsensä kanssa, nauttia tästä päivästä, eikä vain haikailla, että huomenna on paremmin.
Ymmärrän oikein hyvin pupua, koska itsekin olen taipuvainen löytämään niitä TÄRKEITÄ ja HARVINAISIA kasveja. Joku on nimittänyt tätä "ominaisuutta" sairaudeksi. Tiedä häntä, mutta ainakin itselle se on oikein mukava sairaus.
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
5 kommenttia
martin
23.4.2007 12:28
Oi autuutta, jota tunnet!
martin
23.4.2007 16:26
Finalement, tu as gagné...?!
Harri
23.4.2007 22:15
Aboa, taidat olla onnellinen mies! Mukava lukea elämänmakuisesti kirjoitettua blogiasi. Jokos ne puutarhanäyttelyn hankinnat(?) ovat maassa kasvamassa?
Aboa
24.4.2007 20:32
Onnellinen? Vaikea käsite. Minusta 'onnellisuus' kuulostaa jotenkin thesoundofmusicmaiselta ihkutunteelta, jonka aikana juodaan vaaleanpunaista limonadia ja koetaan iloa, kun kauniit lapset laulavat. Jotakin hahmotonta. Polkkatukkainen huovutettuun ruskoturveasuun pukeutunut kalevalakorunainen, joka julistaa olevansa Niin Onnellinen... Mutta joo. Sanoisin, että olen elämään tyytyväinen. Se tuntuu minusta hienommalta.
Niistä puutarhanäyttelyn kasveista en tiedä. En ollut siellä mukana, koska kuitenkin vinkuisin ulos juuri silloin kun pupu on löytänyt jonkun tärkeän ja harvinaisen. siksi hän jättää minut nykyään mielummin kotiin. Mutta kyllä hän näytti jotakin ostaneen ja yrittäneen salakuljettaa osan eteisen nurkkaan. Ja vasta laajennettuihin kukkapenkkeihin oli ilmestynyt uutta kasvajaa. Tietysti, jos satun kyselemään jonkun kasvin alkuperää, on vastaus varma: "Mikä lienee vanha rehu, löytyi maakellarin nurkasta."
Harri
24.4.2007 22:18
Oikeassa olet. Sanat ovat vain sanoja ja eri ihmisten mielessä tarkoittavatkin monta kertaa eri asioita. Elämään tyytyväinen on ok, tasapainossa itsensä kanssa, nauttia tästä päivästä, eikä vain haikailla, että huomenna on paremmin.
Ymmärrän oikein hyvin pupua, koska itsekin olen taipuvainen löytämään niitä TÄRKEITÄ ja HARVINAISIA kasveja. Joku on nimittänyt tätä "ominaisuutta" sairaudeksi. Tiedä häntä, mutta ainakin itselle se on oikein mukava sairaus.