Aikaa

Tänä viikonloppuna ei menty torpalle, koska mun piti ohjata sitä näytelmää joka päivä. Muutenkin on ollut aika kiire aikataulu koko viikon, kun pääsee töistä kahden - kolmen kieppeillä, kipittää kotiin, suunnittelee seuraavan päivä tunnit ja rientää harjoituksiin viideksi.

Ei voi valittaa. Itse on työhön tahtonut, joten pitänee olla hiljaa. Lisäksi koko juttu on jonkinlaista positiivista stressiä. Minusta on kivaa luoda lavalle fiktiivistä todellisuutta, miettiä syitä, seurauksia ja motiiveja.

Aika usein yritän tehdä elämästäni mahdollisimman helppoa ja mutkatonta. Nyt kun yhtäkkiä on kiire ja hoppu ja tuskin lainkaan aikaa ajatella mitään, huomaan pitäväni siitä. Miten sitä koko syksyn pärjäsinkään niin, että töiden jälkeen tuskin poistuin kotoa? Kuinka sitä jaksoi vain maata aloillaan tekemättä mitään? Tämän päivän vinkkelistä katsottuna se vaikuttaa aika oudolta.