Alkaa mennä hermo.
Viikonloppu meni torpalla, niin kuin aina. Ja naapurit olivat meillä niin kuin aina. Siinäpä se.
Naapurimme, ostaessaan naapurimökin, aikoivat yöpyä viikonloppuisin keskustan motellissa, jotta ei tarvitsisi aina illan päätteeksi ajaa hurauttaa kotiin. Minusta ja pupusta se kuulosti paitsi vaikealta, myös kalliilta, ja siksi sanoimme, jotta he voivat yöpyä meidän vieraskamarissamme aina, kun on tarvis.
Mikä onkin tapahtunut. Mutta nyt kun on tullut joulukiireet ja töissä jumalaton stressi, alkaa ajoittain väsyä siihen, että viikonloppupaikassa onkin aina kaksi muuta. Pidän ystävistämme kyllä kovasti, mutta nyt alkaa tympäistä se, että syömässä on myös muita; aamuheräämisen ajankohtaan vaikuttavat toisetkin; että libidot eivät voi laulaa duettoaan milloin tahtovat. Kun aina joku koputtaa kamarin oveen; 'En kai häiritse, mutta...'
Vaan ei auta. Mikä on luvattu, on luvattu ja siitä ei lipsuta. Toivottavasti naapurmökin remontti etenee ripeästi, jotta omistajat pääsisivät kohta maate oman katon alle...
5 kommenttia
sleepygay
11.12.2006 13:09
Upsista.
Kylä sitä pitäisi naapurimökkiläistenkin tajuta, että ei ehkä ihan joka viikonloppu kuitenkaan tarvitse toisten nurkissa kökkiä, vaikka niin olisi luvattukin. Pientä kohteliaisuutta, kiitos.
Jos olisi kesä, libidonne voisivat lähteä kävelylle ja laulaa duettojaan jossain luonnonhelmassa, mutta nyt vain taitaa olla hieman väärä vuodenaika siihen hommaan. :D
Enter
11.12.2006 17:50
Muutatte heti suunnitelmaa, ellet halua, että menee välit poikki kokonaan.
Kerro tunteistasi heille ja sillä selvä- se näkyy muutenkin tai ennen pitkää tulee näkymään heille.
kesäpoika
11.12.2006 19:27
Eihän sitä tarvi ilkeästi sanoa. Kertoo vaan niin kuin asiat on. Että joskus sitä tahtoo viikonloppuisin vetäytyä erilleen muusta maailmasta olemaan vaan kahdestaan, ja että me ajateltiin sen olevan nyt seuraava viikonloppu. Ja sitä seuraava. Tulkaa sitten taas.
Ja illalla sanoo, että me halutaan ehkä nukkua pitkään, älkää häiritkö, olkaa ihan omatoimisia ja puuhatkaa rauhassa.
Meillä käy kotona aina välillä väliaikaisia asukkaita, kun ystäväpiiriin kuuluu yksi asunnoton ja pari sellaista, joilla on väkivaltainen parisuhde ja yksi, jonka mielenterveysongelma saa seinät aina välillä kaatumaan, jos joutuu olemaan yksin. Ja kun mä ite oon sellanen, joka selittää julki tosta vaan kaikki murheensa niitä häpeilemättä, ni usein olen myös se, jolta pyydetään apua, kun muidenkaan ei tarvi hävetä omia ongelmia. Ne tietää mun jo nähneen kaiken. Säännöt on ihan selvät, saa tulla, mutta me ei isännöidä. Omat ruuat pitää ostaa. Kun me laitetaan ovi kiinni, ni se tarkoittaa että halutaan olla rauhassa. Muuten ne on auki. Ja rakas on meillä se, jota ei haittaa sanoa, että nyt et voi tulla, tai että nyt sun on aika lähteä. Ja mä sit soitan lähteneen perään, että ethän loukkaantunut ja kyllä me silti tuetaan. Kätevä jako, hyvä poliisi ja paha poliisi. :)
coco
12.12.2006 03:39
Lukeevatko sinun blogia? Vihje.
Aboa
12.12.2006 16:22
Kyllä minä tiedän, että parasta on sanoa asiat suoraan, mutta tuntuu kovin vaikealta pyörtää lupaustaan. Tulevat vielä ensi viikonloppuna ja sitten pidetään joulutauko. Katsotaan kevään puolella uudelleen...