(Nuoren) opettajan varaventtiili

Angkor Vatin päätemppelin sisäänkäynti.

Angkor Vatin temppelin terasseja. Koko pyhäkkö oli niin laaja, ettei sitä saanut oikein hahmotettua millään. Mutta hienointa oli se, että se oli ehjä. Kokonaan.

Vastapainoksi palatseille tavallisten ihmisten asumuksia Tonle Sap -joen varrella. Kuulemma maailman ainoa joki, joka muuttaa kulkusuuntaansa kaksi kertaa vuodessa.

Laitan näytille muutamia kuvia meidän matkalta. Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyy kuninkaan palatsi. Täällä olisi siis kuningattaren paikka vapaana.

Eilen lennettiin Phnom Penistä Bangkokin kautta Helsinkiin, sieltä taas autoiltiin kotiin. Viimeiset kilometrit olivat hysteerisiä; molemmat oltiin tosi väsyneitä pitkästä lentomatkasta ja kotiin oli kiire, sillä pupun piti herätä varttia vaille kuusi että ehtii töihin. Puhallin pukkasi auton täyteen jääkylmää ilmaa ja ajoittain pysäytettiin auto ja ulkoiltiin hiukan, jotta pysyttäisiin hereillä. Kaikkea muuta kuin turvallista autoilua...

Mutta ihanaa olla kotona taas. Vaikkakin lämpötilaero on suuri (noin 40 astetta) ja valon määrä aivan toinen, oli loma sen verran pitkä ja monipolvinen, että loppuvaiheessa alkoi kaivata kotiin. Mukavaa oli myös tutustua uusiin ihmisiin ja ystävystyä heistä pariin. Toivottavasti tulee pidettyä yhteyttä! Oikeastaan on jo ikävä hersyvän hauskaa matkaopastamme. Nautinnollisinta maailmassa on olla hyvien ystävien seurassa ja nauraa!

Nyt pitäisi alkaa käydä läpi 300 otettua digikuvaa. Tahdon aina teettää jotakin ihan paperikuviksi sillä verukkeella, että teen joskus albumin. Lopulta hautaan johonkin laatikkoon ja unohdan. Muutaman kuvista jo vilkaisin ja aika upeita olivat.

Mulla on tämä päivä ja huominen vapaata. Mitähän tekisi? Mitähän Blankossa on lounaaksi?