(Nuoren) opettajan varaventtiili

Näytetään bloggaukset heinäkuulta 2006.
Seuraava

Bluesia Mappelin asemalla

Tykkään matkustaa junassa.

Paitsi Brysselistä Groningeniin.

Matkalla piti olla kaksi vaihtoa, yksi Rotterdamissa ja yksi Amersfoortissa. Rotterdamissa aikaa oli parikymmentä minuuttia, ja ongelmia ei tullut. Amersfoortissa vaihto kesti kolme minuuttia ja ongelmia tuli.

Junat olivat vierekkäisillä laitureilla, joten kaikki oli sinänsä helppoa. Tarkistimme vain junan määränpään ja hyppäsimme kyytiin. Ketään henkilökuntaa ei näkynyt, mutta kaikki vaikutti olevan niin selvää. Seuraavaksi juna pysähty Zwollessa ja ennen asemaa konduktööri rupatteli hiljaa pitkän tovin hollantia mikrofoniin. Ajattelimme, että kyse on jatkoyhteyksistä, koska englanniksi mitään ei kerrottu.

Konduktööri tuli tarkistamaan lippuja vasta kun juna oli matkannut Zwollesta kymmenisen minuuttia. Ja silloin saimme tietää, mikä kuulutus oli. Juna oli jaettu kahtia, etupää jatkoi määränpäähämme Groningeniin ja me olimme hyvän matkaa etenemässä Leowaardeniin päin. Töykeän oloinen konduktööri vain ilmoitti, että olemme väärässä junassa ja että seuraavalla asemalla pitää jäädä pois.

Meillä oli tuuria. Seuraava asema oli Mappel, josta vielä saattoi päästä Groningeniin. Istuimme siis odottelemaan ja onneksi pääsimme perille. Harmitti vain, että perilläoloaikamme oli kovin lyhyt.


Järkyttävän kuumaa

Brysselissa oli käsittämättömän lämmintä. Koko kaupunki huokui kiviseiniin varastoitunutta kuumuutta eikä mistään päin tuullut.

En ole koskaan ennen käynyt Brysselissä, pupu puolestaan on aikoinaan siellä asunutkin. Ero Brysselin ja Amsterdamin välillä on suuri. Itse pidän enemmän Damista, koska kaikenlaiset kanavat ja virtaava vesi tekevät minuun aina suuren vaikutuksen. Mutta kyllä Brysselin Grote Mark oli upea. Miksi meillä ei ole niin nättiä?

Brysselissä emme olleet hotellissa vaan yövyimme ystävämme luona. Käsittämätöntä, miten kaunis asunto olikaan! Kahdeksankymmentä neliötä, parkettilattia, upea kylppäri, hieno näkymä puistikkoon - ja vuokra aivan järkevä. Kuinka me suomalaiset onnistumme asumaan käsittämättömän pienissä kopeissa isoon hintaan? Itsekin elelin seitsemän vuotta 27 neliön yksiössä.

Mutta tärkeintä oli saada nähdä ystävä pitkän ajan jälkeen. Jatkaa rupattelua siitä, mihin viimeksi jäätiin.


Seuraava