sorsastaja

Rasisimin vastainen viikko huipentui sorsastaja-näytelmään Willensaunassa. Tai en minä oikeastaan mitään teemaviikkoja vietä, koskaan. Tai edes teema päiviä. Siis näitä kansallisia tai kansainvälisiä. Mutta siellä teatterissa käytiin.
Ja niin hyvää teatteria oli ensimmäinen näytös, että olin aivan innoissani. Ennakkoluuloja ja rasismia ja käsiteltiin siten, että varmasti kaikki huomasivat jäävänsä kiinni &#8211; jokainen on rasisti, sovinisti, seksisti tai vähintään ennakkoluuloinen ainakin jossain asiassa. Näytelmässä asiaan päästiin kuitenkin huumorilla, joten sai nauraa itselleen ja toisille. Esimerkiksi sille myyntikyltille, jos oli tarinan mukaan lukenut >kukkia poikkeaville<

Itse mietin jo aiemmin viikolla tätä rasismiasiaa. En koe olevani rasisti, mutta en voi sanoa etteikö minulla olisi ennakkoluuloja aina välillä. Suhtaudun ennakkoluuloisesti esim. pultsareihin ja käytän heistä siis myös halventavaa nimeä. Suhtaudun ennakkoluuloisesti myös niihin stockalla kuljeskeleviin tyyppeihin, jotka sähähtävät >ur vägen< ja tönäisevät ohi mennessään.
Ulkomaalaisiin en suhtaudu kategorisen ennakkoluuloisesti, mutta toisaalta tiedostan kyllä, että he ovat eri kulttuurista kuin minä ja ehkä sitten olen käänteisesti rasisti, eli yliymmärrän jne. Ja toki klassisesti voisi sanoa, että hyväosaisiin ulkomaalisiin suhtaudun positiivisesti kiinnostuneena, mutta heille, joita elämä on potkinut päähän on suhtautuminen varautuneen kohteliasta.

Kaikkein oudoin piirre ennakkoluuloissani tai ei se ole edes ennakkoluulo, on se, että en huomaa lyhyitä ihmisiä. En tee sitä tietoisesti enkä tahallani, mutta varsinkin lyhytjalkaiset ihmiset tuntuvat vain ilmestyvän tyhjästä. Paitsi, että eiväthän he niin tee. Ovat usein myös närkästyneitä ja minulle tulee mieleen, että onpas siinä epäkohtelias l y h y t ihminen. Ja sitten on tunnelma pilalla ja paha mieli. En osaa selittää mistä se johtuu, että sivuutan lyhyet ihmiset. Huomaan heidät vain kuin he erikseen vaativat huomiota, ehkäpä heidän on pakko. Yksi naispuolinen ystävä tunnusti kerran, että ei huomaa vaaleita naisia. Toinen naispuoleinen ystävä sanoi, ettei hänkään huomaa lyhyitä naisia. Eli en ole yksin. Tällainen tahaton rasismi tuntuu olevan aika tavallista, vaikka sitä onkin noloa tunnustaa. En tiedä onko asiaan parannuskeinoa, muuta kuin pyydellä anteeksi, jos loukkaa toisen tunteita.

Sen sijaan sellaisen rasismiin, missä toisen olemassaolo halutaan tietoisesti mitätöidä, toista ihmistä halutaan nöyryyttää, halventaa jopa pahoinpidellä tai tappaa ,voi vaikuttaa. Jokainen voi vaikuttaa omaan käytökseensä ja jokaisen pitäisi puuttua, jos huomaa rasismia. Rasismia esiintyy kaikilla; työvoimatoimistoissa, kaupoissa, kirkossa, työpaikoilla, leikkipuistoissa, baareissa.

En kuitenkaan ole rohkea ihminen enkä aina uskalla puolustaa heikompia, koska pelkään, että joudun itse heidän tilalleen uhriksi. Ja oikeasti kuka tahansa voi olla kiusaajan uhri, koska tahansa
Julkisesti puhutaan paljon naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Myös homoihin kohdistuu väkivaltaa ja varsinkin uhkailua. Tämä ei kuitenkaan nouse keskusteluihin, SETAkaan ei siitä paljoa meteliä pidä. Mutta me kaikki voimme pitää meteliä ei ainoastaan 17.5. vaan jo tänään, huomenna ja ylihuomenna. Ihan joka päivä. Asenteiden muuttuminen alkaa ruohonjuuritasolta ei hallituksesta. Vaikka laki turvaakin jokaiselle oikeuden olla oma itsensä ei laki suojaa kuitenkaan käytännössä joutumasta hyökkäyksen uhriksi.
Homon on helpompi sulautua massaan kuin eri värisen ihmisen, mutta toisaalta hänen erilaisuutensa voi olla myös vaikeampi ympäristölle, koska se ei ole näkyvä. Eli olkaamme rohkeasti mitä olemme. Pussataan ja halataan, kun siltä tuntuu!