Ja keskellä on puisto

Kesäajan myötä kaivoin taas fillarin esiin. Kivahan se on keskuspuiston läpi hurauttaa työpaikalle. Huomaa taas miten bussilippu on passivoinut ihmisen mielen ja takapuolen. Aamulla oli perse hellänä, mutta kait siihen fillarinsatulaan taas tottuu. Ja kätevästihän saa edes minimaallisen ulkoilun päivässä, kun polkee työmatkat puoli tuntia suuntaansa.
Monille city-helsinkiläisille keskuspuisto on yllättävän vieras paikka. nimensä mukaisesti se sijaitsee keskellä Helsinkiä ja alkaa Laaksosta. Niin juuri sieltä tunnetulta cruisailualueelta.

Laakson kallioiden takaa metsät sitten pikku hiljaa levittäytyvät kohti Vantaata, mutta aika kapoinen kaistale se nykyisellään on. Siksi onkin käsittämätöntä, että etunenässä kokoomuslaiset kunnallispoliitikot ovat kaavoittamassa siitä edes pieniä palasia. Aivan puiston eteläpäästä ollaan jo lohkaistu muutama tontti kaupunkihuviloille.

Ehkä olen vaan muutosvastarintainen, mutta mielestäni on arvoja kuten koskematon metsä kaupungin keskellä, joita pitää kunnioitta. piste. Jos Helsingin kehitys pysähtyy siihen, että sen keskelle jätetään metsäalue, niin pysähtyköön.

Kun nuorena pörräsin baareissa ja stockalla shoppailemassa niin nyt huomaan entistä enemmän viihtyväni metsässä, ehkäpä aika on tullut muuttaa pois täältä. Stockmannilla käyn tätä nykyä vaan vaihtamassa lahjaksi saatuja tavaroita, siellä kun koskaan ei tarvita kuittia ja baarissakin tulee käytyä aika harvakseltaan. Vielä kun saisi Nassun innostumaan Tampereesta, Hämeenlinnasta tai Jyväskylästä. Tosin Nassu on asunut täällä vasta viitisen vuotta, joten tuskin hänellä on kiire pois.