Huomenna vietetään itsenäisyyspäivää
Tai kuka viettää mitenkin.
Omassa lapsuudenkodissa oli paljon perinteitä ja itsenäisyyspäivääkin vietettiin tietyn perinnäisen kaavan mukaan. Aamulla kirkkoon ja sankarihaudoille. Isä ja äiti pukeutuivat mustiin ja lapsillakin oli parhaat päällä. Muutenkin päivän ohjelma oli harras ja suurin huvi oli varmaan autoajelu, kun käytiin katsomassa kynttilöitä ikkunalaudoilla.
Vaikka itse en mitenkään enää kaipaa noita tapoja viettää itsenäisyyspäivää, olen kiitollinen, että omaan lapsuuteeni on kuulunut paljon perinteitä. Lapsennahan ei tietenkään voinut tietää, että kaikki eivät vietä itsenäisyyspäivää samalla lailla, vaan kuvitteli sen olevan se tavallinen malli. Nyt voi sitten eri juhlapyhiin poimia niitä perinteitä, joita itse haluaa tai sitten tehdä jotain ihan muuta. Varmaankin helpompaa näin päin kuin, että ei olisi koskaan ollutkaan mitään perinteitä.
Kaikki eivät perinteistä välitä ja nythän on paljon suomalaisia, joilla ei lähtökohtaisesti ole samoja perinteitä ja tuskin mitään perinteitä koskien Suomen itsenäisyyspäivää. Mitenköhän he viettävät itsenäisyyspäivää?
Omalla työpaikallani vietettiin iloista varttia, mikä oli yllättävän onnistunut. Kokoonnuimme suureen neuvottelutilaan ja katselimme yhdessä ylen lähetystä ja lauloimme sinistä ja valkoista ja juotiin kahvit. Yhteislaulu peitti Jukka Kuoppamäen äänen mikä oli hyvä ja ylen valmis ohjelma vapautti talon aina esiintymishaluisen johdon esittämästä mitään omakeksimää ohjelmaa ja meidät muut myötähäpeästä.
Mutta mitä se itsenäisyys on mitä juhlimme. Jos se aiemmin onkin kanavoitu ikään kuin siihen, ettemme ole joutuneet kokemaan neuvostoarmeijan miehitystä, niin nykyäänhän on vapaaehtoisesti luovutettu itsenäisyyttä EUlle.
Mitä on kansallinen kansainvälisessä maailmassa, onko kansallisvaltiot tulleet tiensä päähän? Tuskin koskaan on ollutkaan olemassa jotain yhtä käsitettä suomalaisuudelle, vaan siihen on aina sisältynyt monia eri asioita, määrittelijästä riippuen. Nyt tuntuu siltä, että joku 1920- ja 30-lukujen vastaitsenäistynyt Suomea, oli yhtenäinen samoja arvoja ja normeja tunnustava kansakunta. Oliko kuitenkaan niin, vai oliko soraäänet haudattu sensuurin ja ankarien puoluelakien alle.
Entä nyt? Mikä on kansakunnan tila. Nuoret opiskelijat sanoivat eilen TVssä itsenäisyyden ja kansallisen olemassaolon uhkakuvaksi itsekkyyden ja minäkeskeisyyden. Nuoret epäilivät, että mitään talvisodan –henkeä ei enää syntyisi.
Miten on Suomi?
