Lunta tupruttaa niin, että kotimme pihapuolen ikkunat ovat aivan valkoisen lumen peitossa. On kuin olisi jossain turvallisessa pesässä. Kadunpuolella näkyy miten myrsky muodostaa pieniä kinoksia kadulle. Marraskuussa.
Monenmoisia ajatuksiahan tästä herää. Puhtaanvalkoisen lumen ympäröidessä koko tienoon, tuntuu kuin kavala maailma olisi jossain kaukana. On kuin olisi jossain eri leveysasteilla tai sitten kaukana menneisyydessä, silloin kuin talvet Helsigissäkin alkoivat ennen joulua ja lunta riitti kyllästymiseen saakka.
Tämä kaikki on tietysti harhaa. Puhdas valkoinen lumi peittää hetkeksi alleen ongelmat ja kirkastaa maailman niin konkreettisesti kuin kuvainnollisestikin. Lumimyrsky aiheuttaa itsessään myös suuren määrän ongelmia, ainakin liikenteessä ja sähkölinjoilla. Ilmastonmuutos ei kuitenkaan ole pysähtynyt minnekään ja muutaman päivän päästä tämä lumi on muisto vaan.
Lumen tuoma viattomuuden ja turvallisuuden tunne on yhtä lailla harhaa, kuin se, että homojen asiat olisi Suomessa tai maailmaalla jotenkin erityisen hyvin. Parantuunesta lainsäädännöstä ja asenneilmastosta huolimatta homoja syrjitään ja pahoinpidellään niin fyysisesti kuin henkisestikin. Sitä vaan tuppaa unohtamaan tän asian aina välillä, kun kaikki on niin hyvin, muka.
Väärään turvalisuudentunteeseen tuuditautuminen on kuitenkin vaarallisinta, mitä voi tapahtua. Kaikki holokaustitarinat ovat opettaneet ainakin sen, mun kamalan mukana.
