Kadehdin ihmisiä, jotka osaavat vilipittömästi iloita saavutuksistaan. Osaavat arvostaa itseään ja työtään terveesti ja ottavat kehut vastaan luontevasti.
Itsellä useimiten on epäilys siitä, että olenko nyt varmasti ansainnut jotain erityistä kehumista tai huomiota ja että varmasti, jos liikaa nautin suorituksestani, se jotenkin osoittautuu huonoksi.
Tällä kertaa tilanne liittyy juuri painoon menneeseen kirjaan. Kirja näyttää hyvältä ja tekstikin on sujuvaa, mutta entä jos se onkin täynnä asiavirheitä, olenko varmasti tajunnut käyttää kaikkia keskeisiä lähteitä ja onko sanottavassani mitään uutta ja omaa, tai kierrätänkö vain muiden ajatuksia uudessa paketissa?
Päälimmäinen tunne on helpotus, että työ on tehty, ei ninkään nautinto tai juhlinta. Siksi ajatus jostain kirjanjulkistamistilaisuudesta, tuntuu aivan kammattovalta. Edes Nassun en anna järjestää mitään suurta. Tuntu, kuin uhmaisi jotain kohtaloa, jos juhlisi asian tiimoilta kovasti.
Onko kyseessä luonne, kasvatus tai varsinaissuomalaisen kasvuympäristön vaikutus? Ehkäpä yhdistelmä näistä, mutta ainakaan se ei helpota iän tai uusien kirjaprojektien myötä.
Olisi kaameaa olla ammattikirjalija.
5 kommenttia
audinkopoika
16.11.2008 06:07
Kyllä aina joskus voi juhlistaa. Ei sitä kannata pelätä.
JPHki
16.11.2008 19:02
Otat esiin todella tärkeän asian: kyky iloita ja olla ylpeä omista tekemisistä ja saavutuksista on mielestäni erittäin tärkeä onnellisen elämän komponentti.
"Itsellä useimiten on epäilys siitä, että olenko nyt varmasti ansainnut jotain erityistä kehumista..."
Turhia kehuja ei juuri tässä maailmassa jaella (sen sijaan turhia haukkuja kyllä), joten heitä vaan pois epäilys.
"...entä jos se onkin täynnä asiavirheitä, olenko varmasti tajunnut käyttää kaikkia keskeisiä lähteitä ja onko sanottavassani mitään uutta ja omaa..."
Mikään teksti ei ole täydellistä eikä tarvitse ollakaan. Olet tehnyt parhaasi, eikö se riitä? Mitä väliä sillä edes on, jos joku löytää kritisoitavaa.
"...ainakaan se ei helpota iän tai uusien kirjaprojektien myötä."
Miksi ei helpottaisi? Etkö usko, että voit kehittyä asiassa, joka tuottaa sinulle ahdistusta? Aivan varmasti voit.
Kauneuspilkku
17.11.2008 07:56
Kiitoksia molemmille kommenteista.
JP toivon, että voin kehittyä, vielä ei ole vaan näkynyt siitä paljon merkkejä. Jotenkin näiden omien tekstien kanssa iskee aina se paniikki, tavallaan kun on tullut siihen pisteeseen, että se on valmis. Vaikka aina löytää kohtia mitkä olisi voinut sanoa toisin, niin totta kai jossain kohdassa pitää päättää, että teksti on valmis.
Päivätyössäni en ongelmoi ollenkaan tällaisia asioita, yleensä teen työni aika nopeasti ilman sen kummempia pohdintoja. Mutta sitten nämä kirjoitusprojektit: Ne alkavat aina ihan viattomasta innsotuksesta ja päätyvät lopulta kyllästymiseen ja siihen, että ei halua nähdä koko lopputulosta. Muutaman vuoden jälkeen niitä on sitten kehdannut katsoa. Niin kai nytkin käy. Ja juu, järjellä ajatellen se on juuri noin: "Mitä väliä on, jos joku löytää kritisoitavaa". Kritiikistähän voi oppia, ehkä tämä juontaa juurensa kouluun (tai kotiin?), siis se, että "pelkää" arvostelua. Meillä kun ala-asteen opena oli ex-kapiainen, niin meno oli sen mukaista....
Mutta minulla on ollut aikaaa kehittyä, joten lapsuudella ei kannata yrittää selittää kaikkea. Mutta minulle on aina ollut vierasta esim. ylioppilasjuhlat, rippijuhlat, valmistujaiset jne. siis tilaisuudet jossa jotenkin juhlitaan minua. Niin paitsi synttärit, mutta sehän on asia mihin itse en ole voinut vaikuttaa mitenkään :)
millikan
17.11.2008 11:12
Hahaa, olet kuin minä. Sama juttu kun saa jonkun kirjoitusprojektin tms. tehtyä, olo on aina sellainen "paskalla on tekijänsä, menkoon pois silmistä". Ne omien asioiden hyvät puolet näkee kunnolla vasta etäisyydeltä...
Ja vierastan myos juhlia joiden keskuspiste on minä, yo-juhlat oli mutta nissä olin sen verran kipulääkityspilvessä ettei sen kummemmin haitannut, valmistujaisia juhlistettiin käymällä äidin kanssa kahvilla Cafe Engelissä ja sitten parin kaverin kanssa syomään, ja synttäreitäkään en vietä...
Ja minulla ei ollut ala-asteella ex-kapiaista joten se ei ole ainakaan ainoa syy.
Kauneuspilkku
17.11.2008 14:26
Loistavaa Millikan, ihanaa löytää virtuaali-vertaisryhmä, ettei pidä itseään ihan-niin-friikkinä.