Luin sattumalta Museoviraston sivuilta keruuarkiston Koulun joulujuhla -kyselyä. Kyselyssä oli parisenkymmentä kysymystä, joilla kartoitettiin kaikkea joulujuhlaan valmistautumisesta aina itse juhlan jälkitunnelmiin. Suurin hämmästykseni aihe ei ollut se, että kysely oli päättynyt jo viisi vuotta sitten: ilmeisesti mitään uudempaa ei ollut tarjolla, joten se oli jäänyt roikkumaan viraston sivuille. Itseäni enemmän hämmästytti se, että en oikeastaan muistanut juuri mihinkään kysymykseen vastausta.
Muistan, että oli joulujuhlia, mutta mitä minulla oli niissä päällä (arki/juhlavaatteet), kävinkö ennen juhlaa parturissa, mitä ohjelmaa niissä juhlissa oli, ruokaa tms.?
Kaikkeen voisin toki lonkalta heittää vastauksen: juhlavaatteet, koska äitini on aina ollut tarkka siitä, että juhliin pukeudutaan "oikein". Samasta syystä minut olisi viety parturiin, ohjelmassa olisi ollut ainakin joulukuvaelma (josef, maria, paimenet enkelit ja muovivauva) ja tanssiesityksiä ja musiikkia ja olen varmasti iste ollut osana kaikkia näitä sekä riisipuuroa ruokana.
Mutta nämä eivät ole muistikuvia lapsuuteni joulujuhlista, vaan aikuisen päättelyketjun tulosta. Muistan kyllä lapsuudestani yhtä sun toista, onneksi, sillä olen välillä miettinyt kuinka paljon kohtalaisen runsas nuoruusikäinen alkoholin käyttö on vaurioittanut pääkoppaani. Olen itse asiassa aina kuvitellut, että minulla on paljon muistoja erilaisista asioista, mutta kun tällainen kysely tupsahti silmien eteen, tajusin kuinka valikoiva ja fragmentaarinen asia muisti onkaan. Se ei tarkoita, että muistaisi vaan ne asiat, jotka haluaa muistaa, muistiini on syöpynyt myös runsaasti epäonnistumisia, pettymyksiä ja asioita, joita en olisi saanut tehdä.
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!