Nyt on ehkä viimeinen hetki ihailla kesäkukkaistutusten loistoa. Helsingissä ainakin kaupunginpuutarhan vieressä on todella mahtava istutus samoin Karhu-puistossa. Myös Alppipuisto on tänäkin vuonna tosi hieno. Minusta on hienoa, että kaupunki panostaa puistoihin, vaikka varmasti moni voi ajatella, että silläkin rahoilla saisi lapsille puistotätejä ja vanhuksille vaipppoja. Mutta iste uskon, että lähinnä ne rahata menisi jonnekin byrokratian syövereihin.
Tällaiset pienet asiat voivat olla tosi isoja ja tärkeitä; se että arkiympäristö on viihtyisä ja antaa silmäniloa. Harmi, että niin moni pilaa roskaamisella tuon silmän ilon. Oman kotitaloni edessä on kadun varressa pieni viherkaistale, joka on säännöllisesti roskien peitossa, vaikka useampi talomme asukkaista yhtä säännöllisesti kerää roskat pois. Me suomalaiset arvostelemme helposti ulkomaita siivottomiksi ja sottaisiksi, mutta oman kokemuksen mukaan, Suomi on erä roskaisimmista maista, missä ihmiset todella elävät kuin pellossa. Tämä ei koske erityisesti Helsinkiä, vaan yhtä lailla pienempiäkin kaupunkeja ja maaseutua. Myöskin väite, suomenruotsalaisen rannikon siisteydestä sisämaahan verrattuna tuntuu olevan agraarilegenda – ainakin Kemiössä . Oiva esimerkki rumasta ja epäsiististä maaseututaajamasta. Aikoinaan tien varrelle kasvanut kirkonkylä, varmaan ihan aluksi meren lahden ääreen, on nyttemmin näivettynyt ja sen korvaa markettipelto. Niin valitettavan tuttu näky suomalaisessa kulttuurimaisemassa.
