Mökillä käytiin kävelemässä ja saaren korkeimman kohdan läheltä löytyi eläimen jätöksiä, joita minä veikkasin karhun ja Nassu hirven jätöksiksi. Kun saaren huipulta näkyy Hanko eikä se niin hirvittävän kaukana edes ole, niin eihän karhukaan viime aikaisten tietojen perusteella olisi ollut mahdoton vierailija saaressa.
Se miten ainakin sen yhden karhun kävi oli kyllä kumma. Mitäköhän itäsuomalaiset ajattelivat, kun saivat kuulla, että Hangon lähistölle eksynyttä karhua jahdattiin helikopterin ja rannikkovartioston partioveneiden voimin?
Itäsuomalaiset voivat lähettää lapsensa kouluteille susien ja karhujen sekaan, mutta kun yksi mesikämmen eksyy liian lähelle eteläsuomalaisia, niin johan sitä jahdataan rannikkovartioston voimin.
Käsittääkseni karhu kuuluu yhtä paljon molempien alueiden luontoon, mutta ehkä hankolaiset tarvitsevat enemmän suojelua kuin itärajan pinnassa asuvat? Länsirajalla kun on muutenkin ollut perinteisesti turvallisempaa ; jotenkin vaan tulee mieleen nämä kuinka suurpetoja halutaan suojella niin kauan kuin ne ovat kaukana suojelijoiden omista kodeista -jutut.
Oli sitten hautajaisetkin. Kukkatervehdykset laskettiin arkulle ennen siunaamista, se oli minusta erityisen hyvä tapa. Silloin kaikki saivat jännittämisen alta pois ja itse siunaus ei päättynyt sellaiseen hässäkkään, kun joskus on nähty. Ja kaunista kukin koristeltua arkkua oli tietysti mukava katsoa ja ajatella, että ystäväni sai lopultakin maata kukkameren keskellä, kun viime vuosina hänelle ei allergioiden takia ollut kukkia lupa viedä.
Seremonia oli kaunis, pappi puhui hyvin kristinuskon näkökulmasta kuolemaan. En ole koskaan pitänyt niistä siunauspuheista, joissa pappi ikään kuin kertoo vainajan minielämäkerran. En ole ymmärtänyt kenelle hän sen tekee – koska yleensä paikallaolijat - omaiset ja ystävät- sen jo tietävät. Mutta nyt jäi hyvä mieli, kaikesta huolimatta. Papin sanat ja koko tilaisuus todella lohduttivat ja toivat rauhan, niin kuin uskon ystävällänikin olevan. Etukäteen valittua runoa en kuitenkaan pystynyt lausumaan – osaksi siksi, että en meinannut saada selvää siskoni käsialasta ja osaksi siksi, että pelkäsin, että en pysty sitä lukemaan.
Tänään on monta kertaa ollut mielessä, että haluaisin kertoa ystävälläni ketkä kaikki hautajaisissa olivat ja mitä sanoivat. En vielä ole pystynyt poistamaan hänen numeroaan puhelimesta.
