Osallistuin eurooppalaiseen LHBT-kyselyyn, tai siis vastailin kysymyksiin. Vaikka omalla kohdallani asiat ovat koko lailla hyvin, huomasin,että kun olen rehellinen koen aina joskus jotkut tilanteet uhkaaviksi. Tämä voi olla omien korvien välissä ja muistumia ajasta, jolloin hintti/homo -huutoja kaikui perään Helsingissäkin paljon useammin. Ja toisaalta nykyisin en juurikaan ole "radalla" viikonloppuisin, joten katujen yöelämästä en osaa juurikaan sanoa enää mitään. Mutta en todellakaan kävele julkisilla paikoilla käsi kädessä Nassun kanssa enkä muutenkaan osoita hellyyttä julkisesti. En kyllä tee sitä myöskään ystävien seurassa, että se voi mennä yleisen estyneisyyden piikkiin. Mutta kuulehan sitä kaikenlaista homovitsiä ja halventavia kommentteja milloin missäkin, kulkuneuvoissa, ravintoloissa jne. Ei ilmapiiri Suomessa ole niin suvaitseva kuin haluaa uskoa. Ja jos mennään yhteiskunnan "huipulle" eduskuntaan, niin sieltä vasta kaikenlaista kuuluukin.
Keskustelupalstalta sitten luin rajummasta kiusaamisesta terveydenhuoltoalan oppilaitoksessa. Niinpä, sitä on joka paikassa, homokammoa jopa vihaa. On hyvä, että kyselyllä kerätään tietoa ja vielä tärkeämpää on, että ongelmiin on rohkeutta puuttua. Toki ilmapiirin muokkaaminen kuuluu meille jokaiselle, minullekin.
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!
2 kommenttia
martin
5.4.2012 00:44
Minä en estä itseäni julkisesti näyttämästä helliä tunteitani - suutelen, pidän kädestä, halaan jne. Jokainen tavallaan.
Kauneuspilkku
5.4.2012 10:32
Ja se on salittua, jopa toivottavaa! Mitä enemmän ihmiset tekisivät sitä, sen hyväksyttävämpää se olisi kaikille. Ehkä olen siinä mielessä myös "perinteinen" suomalainen mies, että en muista että vanhempanikaan olisivat kovin julkisesti kävelleet käsi kädessä tai suudelleet. Eli mitä isät edellä...