• Kauneuspilkku

back

Loman mittainen tauko.

Hassua miten lomalla ei tullut mielenkään blogata mitään.

Eipä silti, en juurikaan ollut koneen ääressä.

Eilen katselin telkusta dokkaria Wienissä toimineesta juutalaisesta urheiluseurasta. Oli paljon uutta asiaa mm. se, että juutalaisilla on omat ”olympialaisensa”, makkabiadit joka neljäs vuosi.

Kaikki natsiajasta kertovat dokkarit saa aina pohtimaan miten syrjintää on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan ja lopulta tulee aika paha olo. Eilisessä dokkarissa mm. tuli n. 40-v itävaltalaisen taksimiehen avoin antisemitismi esiin, kun hän puhui Itävallan juutalaisista ei-saksalaisina, joiden oli poistuttava maasta Anschlussin jälkeen.

Yhden haastateltavan mielestä itävaltalaiset olivat " 98% " natseja ennen maailmansotaa ja jotenkin Itävallassa käyneenä ja aikaa viettäneenä tuntuu, että siellä sitä kovasti konservatiivista/ ahdasmielistä porukkaa kyllä piisaa.

Dokkareiden hyvä puoli on siinä, että saa hieman perspektiiviä: jos jotkut ovat selvinneet natsiajasta, keskitysleireistä ja muista niin eipä tässä itsellä ole juuri valittamista. Ja ei olekaan.

4 kommenttia

martin

25.7.2007 15:37

Natsiaika saa joskus harhaanjohtavasti aikaan sen vaikutelman, että olisi ollut jokin erityinen historiassa ollut rasistinen aikakausi. Siis aikakausi, josta tulisi ottaa oppia. Toki rasismi on ollut vahvuudeltaan eri suuruista, mutta ongelman näkeminen liikaa projisoimalla menneeseen voi
a) antaa liian ruusuisen kuvan nykypäivästä
b) häivyttää rasismin nykymuotoja.

Meidän lienee vaikea edes puhua keskitysleirikokemuksista, kun emme ole kokeneet. Kerrottu on antanut ainakin kuvan ihmisten valtavasta erilaisuudesta käsittelytapojen suhteen (toki myös ihmisyyden samuudesta).

audinkopoika

25.7.2007 15:52

Vahinko, minulta meni kyseinen ohjelma ohi..kun on jo "Tahtien" lumoissa ;)
Olisi ollut varmaan mielenkiintoinen

Roope2

26.7.2007 00:07

Uimarien jälkeen tuli dokumentti argentiinalaisesta Barilochen kaupungista, johon sodan jälkeen muutti paljon saksalaisia. Ohjelma sai jälleen miettimään, kuinka rohkea sitä itse olisikaan ollut Natsi-Saksassa tai Neuvostoliitossa tai nykyisin vaikka Kiinassa.

Kauneuspilkku

26.7.2007 09:07

Joo, niinpä. Luulen, että en olisi kovinkaan rohkea tai sitten ehkä. Kuten Martin kirjoitti on jotenkin vaikea kuvitella tilanteita, joita ei ole kokenut. Se mihin nyt ajattelen pystyväni ja miten kuvittelen toimivani on kuitenkin tulosta siitä Suomesta, jossa olen kasvanut ja elänyt.
Olen samaa mieltä Martinin kanssa myös siitä, että keskittymällä jonkun tietyn aikakauden rasisimiin voi helposti tulla harhakäsityksiä esim omasta ajastamme jotenkin suvaitsevampana jne. Siksipä kun alkkaa miettiä niin tulee se paha olo. Kun sitä ajattelee, että mikään natsien toiminnan tapainen ei ole mahdollista nykyään, niin onhan se.