Nassu bongasi eilen Tähtisumua –puhelintoivekonsertin Ylellä. Miksiköhän radio Suomi ei kuulu kaupunkirutiineihin, mutta ehdottomasti mökille?
Jake Nyman ei vaan ollut kovin sujuva puhelintoivekonsertin juontaja. Puhelintoivekonsertissa kun kaiketi on ideana, että soittajat saisivat myös puhua eikä vaan juontaja, vaikka tällä kuinka olisi tietoa ja asiaa. Myös toinen juontaja Susanna Vainiola jäi ihan statistiksi yrittäessään antaa soittajille suunvuoroa.
Sinänsä koko formaatti tuntuu nykyään ihanan vanhanaikaiselta. Kun on spotifyt ja youtubet, niin miksi enää soittaa radioon? Mutta juuri tähtisumua –musiikkiin se sopi kuin nenä nenäpäivään. Mikä musiikki sitten on Tähtisumua? Kaikki nuo eilispäivän ihanat iskelmät –se on sellainen todellinen yesterday once more, vaikka Carpenters ei ehkä Tähtisumussa soikaan.
Kolmetuntisen aikana ehti tulla niin monta omaakin suosikkia, että olin ihan taivaissa. Sitten toki tajusi, miten paljon näitä ikivihreitä on, kun kolmeen tuntiin mahtui vain murto-osa esittäjistä puhumattakaan kappaleista.
Yuo must remeber this, a kiss is just a kiss…
1 kommentti
smo
10.11.2011 17:11
Minäkin olen iän lisääntyessä ruvennut entistä enemmän takertumaan vanhojen, hyvien aikojen lauluihin. Monet musiikkikappaleet ovat siitä jänniä, että ainakin minulla liittyy muistoissa vahvoja tuokiokuvia niihin. Tuokiokuvat ovat ihan tavallisia asioita, eivät mitenkään erityisiä tilanteita. Riittää, että jokin kappale on esim. soinut radiossa. Pave Maijasen "Jano" istuttaa minut aina silloisen kodin takapihan penkille hiljaisena kesäpäivänä. Aina kun se nykyisin soi radiossa. Esimerkkejä on paljon muitakin.