Kuinka suhteellista aika onkaan. Tänään töissä oli hupaisa ongelma, kun pistin tulostumaan yhden työhön littyvän raportin. Meidän yhteistulostin ei ole niitä uusia moderneja monitoimikoneita, jotka suunnilleen keittävät sinulle kahvit ja kiilottavat kenkäsikin samalla kun skannaat ja faksaat niillä.
Ei, tämä on toista maata ja ruksutti raporttia vakaasti aina sivun kerrallaa välillä miettien ja tietysti työkaveilla oli oma tulostus jonossa ja meillä molemmilla kiire kokoukseen....
Toki raporttiin oli upotettu grafiikkaa, joka oli hidasta jne, mutta miten nopaeasti sekunnit kuluivat kun odotti paperin pullahtamista tulostimesta. Kaksi ihmistä kyttää pientä konetta. Olimme kuin suoraan knalli ja sateenvarjo sketsistä! Vups yhtäkkiä meni viisi minuttia, tuntui kuin kone olisi todella tehnyt vain kaksi liuskaa minuutissa.
Illalla kotona ihan toisenlainen kokemus. Täytin kuluttajatutkimusta verkossa ja siihen piti katsoa kaksi mainosta, jotka kestivät 20 sekuntia kumpikin. Luulisi, että 20 sekuntia menee ohi ihan noin vaan ilman että ehtii montaakaan ajatusta ajatella. Mutta ei, 20 sekunnin aikana ehdin ajatella: ihan kiva, pikku-näppärä, vähän kulunut idea, paljonko tämä mahtoi maksaa, kuka tämän oikeastaan on tehnyt ja kenelle ja onko tämä nyt hauskaa.
Siis kaikki nämä ajatukset ja monta muuta 20 sekunnissa. Miten paljon vuorokaudessa onkaan aikaa, miten monta ajatusta ehtiikään päivässä vilahtaa ja kuinka moni niistä tulee uudestaan mielee? Ja montako kertaa sama ajatus pyörii mielessä joka päivä?
