naivi

En juurikaan käytä aikaa pohtiakseni olisinko voinut valita elämässäni jotakin eri lailla. Joskus ehkä voisi, ottaa opikseen. Virheitähän tekee
kaikki, mutta niistähän opimme. Käytännön asioissa taas mietin useinkin, että teenkö asioita järkevästi ja mitä teknisempi asia sitä varmempi olen että
toimintapani ei ehkä ole paras mahdollinen...olen siis itse asiassa useinkin epävarma. Ihminen voi samalla kertaa olla varma ja epävarma, kuten myös sosiaalinen ja epäsosiaalinen, empaattinen ja välinpitämätön. Luulen, että meissä kaikissa löytyy kaikkia puolia ja tilanteesta riippuen sitten tuomme näitä ominaisuuksia esiin joko tarkoituksella tai teidostamattamme.

Eilen olin pohtimassa työpaikkamme strategiaa ja visiota. Koko homma tuntui niin typerältä enkä mitenkään pystynyt olemaan ärsyyntymättä. Kiihdyin ja kiihdytin itseni agressiiviseen tilaan, jonka
peittäminen ei tainut edes onnistua. Sen sijaan että perusteltuihin epäilyksiini olisin saanut jotain kunnon vastausta tuli normaalia strategiauskovaisten liturgiaa.
Mutta lähinnä rupesin reflektoimaan itseäni, miksi ihmeessä asia kiihdytti minua niin. Miksi en voinut olla niin kuin moni muu, juonut tyytyväisenä kahviani ja ajtellut, että palkka juoksee tämänkin
ajan?

Ehkä syy oli siinä, että hetken ajan luulin naivisti, että sillä on jotain merkitystä mitä tilaisuudessa sanoo.