Harmaapartaisia höpinöitä

Naurun pidättäminen on pahaksi. Se laskeutuu takaisin ja levittää lanteita. -Fred Allen

Rakkaani idea yhteisestä kuvasta (otettu MOSIssa)

Uskomaton näköala...

Älä mene sinne minne elämä sinua vie,
Vie sinä elämä sinne minne olet itse menossa.

Tuolla Manchesterin retkellä kävimme sitten tietystikin parissa Gay Villagen ravintolassa (diskot jätimme rauhaan ihan kokonaan).

Huomiota herätti se, että varsin monet asiakaskuntaan kuuluvat miehet (iästä riippumatta), sporttisesta lookistaan ja huolitellusta ulkoasustaan huolimatta näyttivät olevan enemmän tai vähemmän "rikki". Kuluttava elämäntapa? Jatkuva bailaaminen? "Sosiaalinen elämä" ?

Nuo ihmiset näyttivät suorastaan zombeilta (ei en puhu halloweenillasta). Tyhjä katse silmissä, kasvoille "unohtunut" teennäinen hymy. Lieneekö takana liian monta yhdenillan juttua, vaiko muutoin liian rajua ja kuluttavaa sosiaalista elämää?

Kolme neljä henkisesti puhkikulunutta bongasimme myös. Heidän katseessaan loisti enää himmeästi, hiipuva elämän valo. Sairaus? HIV? Ei toivon kipinää, vain tavan vuoksi paikalle seinäruusuksi raahautuneena.

Mikä saa ihmisen sellaisessa tilanteessa etsimään lohtua paikasta/paikoista, joissa hän on sen elämänsä menettänyt?

Lienen tullut vanhaksi minäkin - niin kuin puolisonikin - kun emme jaksa ymmärtää jatkuvaa bilettämistä ja alkoholivoittoista "sosiaalista elämää". Rakkaani totesikin minulle, että hän ottaa opiskelupaikkakunnallaan kuulosuojaimet mukaan pubiin jos sattuu innostumaan opiskelukavereiden mukaan lähtemään. Ei sitä melua muutoin jaksa sietää... edes puolta tuntia.

"Iso ikävä hetkeksi hellittää..." - kun tapaa monen viikon jälkeen rakkaansa. Silmieni ilo ja päivieni valo oli energinen (kuten aina).

Sää Manchesterissa oli mitä mainioin - aurinko paistoi koko viikonlopun ajan, tosin erottuamme iltapäivällä alkoi sataa - itse olin siinä vaiheessa jo lentoasemalla odottamassa porttitietoa...

Viikonloppuna tuli tosiaan syötyä runsaasti ja hyvin (emme poikenneet nauttimassa kidneypietä tai fish&chips) - Chinatown on täynnä edullisia ja hyviä ruokapaikkoja. Jopa tulisen ruuan ystäville.

Hotellimme oli keskustassa, aivan Piccadilly Gardensin vieressä. Oiva paikka liikkua lähes kaikkialle - ympärillä mielettömät shoppailumahdollisuudet, maailmanpyörä (tuli sitten nähtyä Manchester 60m korkeudesta iltavalaistuksessa).

Rakkaani oli hieman huolissaan junaan lähtiessään minun selviytymisestäni lentokentälle - hän kun nousi junaan Victoria stationilla, bussini kentälle lähti 10 min myöhemmin aseman ulkopuolelta. Nou hätä, bussiin nousi lisäkseni muutama muu, jotka puolestaan jäivät Piccadilly Stationilla pois. Sain sitten privaattibussin lentoasemalle - kuljettaja tiedusteli oliko minulla suunnaton kiire, ja kun kuuli, että aikaa on runsaasti, hän kurvasi lähiöiden läpi kehätielle. Näin vältimme tietöiden aiheuttamia ruuhkia. Matka ei kestänyt juurikaan normaalia kauemmin, mutta sain samalla pienen "sightseeingin" £2,90 hinnalla.

Nyt tässä sitten ... hmmm... vajaa kuusi viikkoa ja rakkaani tulee joululomalle Suomeen;)

PS. Halloween näkyi ja kuului... Muun muassa eräässä Canal Streetin pubissa tiskin takana löytyi liuta asianmukaisesti pukeutunutta henkilökuntaa - ja vieressämme tiskillä nunna ja arkkipiispa ;)

PS 2 - Viileästä (+3C - +7C) säästä huolimatta brittipukeutuminen näytti suosivan miehillä T-paitaa ja jopa shortseja. Naisilla lähes hihaton toppi ja minihame - viluisilta kuitenkin näyttivät ;)

Canal Streetin varrella olevan kanavan sulkuportti.

Ikkunat MOSIn rakennuksessa

Kerrostalon porrashuoneen erikoisuus Manchesterin keskustassa...

Se kuuluisa "bobby" - eli brittiläinen jalkautunut partiopoliisi - ihan luvatta kuvaa ei saanut - pari ei halunnut kuvaan...

Kommentoin reissua hippasen myöhemmin (toisena päivänä), jos vaik vielä muutaman kuvan parista sadasta ehtisi käsitellä - ettei aina tarvitse valvoa aamuyölle ;)