Kuluttavaa...

Tuolla Manchesterin retkellä kävimme sitten tietystikin parissa Gay Villagen ravintolassa (diskot jätimme rauhaan ihan kokonaan).

Huomiota herätti se, että varsin monet asiakaskuntaan kuuluvat miehet (iästä riippumatta), sporttisesta lookistaan ja huolitellusta ulkoasustaan huolimatta näyttivät olevan enemmän tai vähemmän "rikki". Kuluttava elämäntapa? Jatkuva bailaaminen? "Sosiaalinen elämä" ?

Nuo ihmiset näyttivät suorastaan zombeilta (ei en puhu halloweenillasta). Tyhjä katse silmissä, kasvoille "unohtunut" teennäinen hymy. Lieneekö takana liian monta yhdenillan juttua, vaiko muutoin liian rajua ja kuluttavaa sosiaalista elämää?

Kolme neljä henkisesti puhkikulunutta bongasimme myös. Heidän katseessaan loisti enää himmeästi, hiipuva elämän valo. Sairaus? HIV? Ei toivon kipinää, vain tavan vuoksi paikalle seinäruusuksi raahautuneena.

Mikä saa ihmisen sellaisessa tilanteessa etsimään lohtua paikasta/paikoista, joissa hän on sen elämänsä menettänyt?

Lienen tullut vanhaksi minäkin - niin kuin puolisonikin - kun emme jaksa ymmärtää jatkuvaa bilettämistä ja alkoholivoittoista "sosiaalista elämää". Rakkaani totesikin minulle, että hän ottaa opiskelupaikkakunnallaan kuulosuojaimet mukaan pubiin jos sattuu innostumaan opiskelukavereiden mukaan lähtemään. Ei sitä melua muutoin jaksa sietää... edes puolta tuntia.