Harmaapartaisia höpinöitä

Olo on kuin satuhahmolla - hiukan surrealistinen. Välillä on kylmä, välillä kuuma. Eikä oikein tiedä miten pukeutuisi. Se mikä toisista näyttää liialta, tuntuu sopivalta. Vaikka itse sainkin eilen vilunväreitä työkaverin viihtyessä T-paidassaan työpaikalla.
Nuhaisuus muuttui orastavaksi flunssaksi - ja muutama päivä tässä sitten levätään kotona - luvallisesti. Onneksi, sillä muutoin ensi viikolle buukattu pienoinen leikkaus olisi saattanut siirtyä kuukausia eteenpäin. Sitä kun on jo puolisen vuotta odotettu.

Tässä voikin laittaa sitten rauhassa nuo kesävaatteet pois kaapista - niitä tuskin tarvinnee enää tänä vuonna (ellei tuo iso lottovoitto tule ensi viikonloppuna).

1) Avustimme heteroystäväpariskuntaamme muutossa - rouva oli itse synnyttänyt aamulla potran tytön... Onnea hänelle, ylpeä isä osallistui reippaasti mukaan muuttoon.
2) Pitkästä aikaa kävimme syömässä ulkona - ravintolatasoista ruokaahan saa kotonakin (olen itse toiminut kokkina).
3) Rakkaani osti tänään pari uutta mielenkiintoista strategista lautapeliä, joista toinen on jo testattu...
Koti-iltaa siis jatketaan vuokraleffan jälkeen taas uuden lautapelin testauksen merkeissä.

Päivä alkoi EKG:ssä käynnillä. Sydämetön en siis ole, kun "sydänfilmi" saatiin otetuksi ;) - päivä toimistolla, onneksi ei niin kiireisenä ja töiden jälkeen vielä koulutushaastatteluun Vantaalle.

Ensi viikon alussa saa sitten tietää pääseekö tässä jatkamaan seniorinörttiyden uraa, eli hankkimaan lisää tietoteknistä osaamista (sertifioituna).

Samalla tässä sitten valmistaudun toisenlaiseen opiskeluun, toisen sertifioinnin takia. Pääsisi sitten aloittamaan uudessa paikassa - uusin eväin. Toivottavasi.

Kumma kyllä, aina kun luulet tietäväsi jostakin asiasta riittävästi, huomaatkin, ettet tiedä oikeastaan yhtään mitään. Siitä se minunkin "ainainen" opiskelumotivaationi on lähtöisin. Tällä menolla väsään eläkeikäisenä väitöskirjaa dementoitumisen estämiseksi ;)

Aamulla lainaamastani Kiplingin lausahduksesta tämän päivän palvelijat ovat olleet Mitä ja Miksi. Huomisen oppaina saavat toimia Milloin ja Kuinka. Ensi viikon minua palvelevat vuorostaan Mistä ja Minne. Toivottavasti viikon jälkeen olen viisaampi kuin eilen...

Lueskellessani silloin tällöin Vermillionin "Nuoruustangoa" en voi muuta kuin kannustaa lukemaan nuorena niin paljon kuin ehtii - vanhempana se oppiminen onkin hieman työläämpää... (Toisaalta vanhempana opiskelussa on tietysti toisenlainen motivaatio).

"Minulla on kuusi palvelijaa, jotka ovat opettaneet minulle sen, mitä tiedän. Heidän nimensä ovat Mitä ja Miksi? Milloin ja Kuinka? Mistä ja Minne?"

-Rudyard Kipling

Tämä Kiplingin ajatus on hyvä monelle meistä, kulkiessamme kiemuraisia elämän polkuja. Itsekin tajusin äskettäin, etten ole aina muistanut käyttää näitä "palvelijoita" riittävästi hyväkseni, joten yritän tästä eteenpäin muistaa asian paremmin...

Antoisaa päivää kaikille kanssaihmisille. Meikäläinen on työn takia tällainen "varhaisherännyt" - toistaiseksi - onneksi suuntaus on vaihtumassa...

"Suvaitsevaisuutemme testataan, kun olemme enemmistönä.
Rohkeutemme testataan, kun olemme vähemmistönä."

Yllä oleva kuvannee hyvin yhteiskunnallista keskustelua homojen ja heterojen välillä. Juurikaan tuohon ei voi paljoa lisätä, sen verran tyhjentävästi asia on ilmaistu...

Lauantainen vierailumme naapurikaupungissa toki soi runsaasti kuvattavaa, yksi niistä oli tämä ilmapalloeläimiä tekevä taiteilija Aleksin varrella...

Narikkatorin tapahtumasta (svensktalande folke) sen verran, että ensimmäisenä tapahtumasta silmiin pisti sateenkaariväen katos - taisi johtua siitä, että tulimme Narikkatorille Graniittitalon suunnalta...

Lasipalatsin päädyssä oleviin puihin tehdään taidetta "livenä"...

Helsingissä näkee kaikenlaista - itseäni ilahdutti Lasipalatsin päädyssä (Forumin puolella) puuveistokset, joita ilmestyy aika ajoin lisää jalkakäytävällä oleviin puunrunkoihin. Siis niihin paikalle tuotuihin palikoihin.

Testasin tänään uuden kamerakännyni kuvanlaatua tuohon taiteeseen. Näyttää tuo SE 610i ottavan varsin hyviä kuvia. (kuvaa pienennetty 150% alkuperäisestä).

"Rohkaisu on sitä mitä ihmiset tarvitsevat.
Kerro heille heidän hyvistä puolistaan ja saa heidät kiinni tekemästä asioita oikein, sen sijaan että aina jankuttaisit heidän vioistaan." (Lähde: www.positiivarit.fi)

Yltiöpäinen positiivisuus on ärsyttävää - joidenkin mielestä. Itse seuraan arkipäivisin tuota ylllämainitusta lähteestä tulevaa "uutiskirjettä", josta saa ammennettua voimia työpäivään. Usein lukemani jää tuonne muistin sopukoihin hautumaan ja jossain sopivassa tilanteessa tulee sitten hyödynnettyä lukemaansa.

Asiakaspalvelutehtävissä saa usein puhelimessa osakseen kaikenlaisia purkauksia, joita ei ole tarkoitettu henkilökohtaisesti itselleen, mutta jotka valitettavasti tulee otettua henkilökohtaisesti. Purkausten syynä voi olla mitä tahansa soittajan omista pettymyksistä ja aikataulujen pitämättömyydestä puhtaaseen turhautumiseen.

Työssäni joudun päivittäin toteamaan, kuinka nykyihmiset rakentavat itselleen stressiä laatimalla minuuttiaikatauluja toiminnoilleen, ja kun joku muuttuja aikataulussa ei toimi, puretaan suuttumuista - joskus aiheettomastikin.

Elämässä tulee takaiskuja, isoja tai pieniä ja niiden kanssa on elettävä. Harmillista vain, että nykyihmisen omat odotukset ja toiveet heijastavat hänen oman työpaikkansa ilmapiiriä. Kaiken pitäisi tapahtua eilen, että hommat sujuisivat. Ja jos homma ei kulje, yritetää nopeuttaa vaatimalla muutoksia toimituksiin - lumipalloefekti pitää huolen, että sen jälkeen kiukkuisia on expotentiaalisesti huomattavasti enemmän.

Tälle tämän päivän "kertakäyttökulttuurille" on varmasti olemassa monenlaisia syitä ja selityksiä, eniten harmittelen vain niitä ihmisiä, joiden elämä rakentuu puhtaasti aikatauluille. Stressaantuminen näkyy myös käyttäytymisessä ja toisten ihmisten kohtaamisissa. Asiakaspalvelijat (jotka usein saavat sen tunneryöpyn ja pettymyksen kuullakseen) ovat harvoin syypäitä työpaikkansa resurssipulaan, josta lähes kaikki viiveet yleisesti johtuvat.

Yritetään jokainen tahoillamme höllätä vähän tuota elämämme rytmiä - antoisampaa elämä on meille itsellemme, kun ehdimme huomioida muutakin, kuin oman napamme.

Mukavaa työ-, opiskelu- tai vapaapäivää itsekullekin...

Huominen on sitten taas vapaa - odotettu ylityövapaa - yess!
Töissä kun ei noista ylitöistä makseta, ne pitäisi tasottua kolmen viikon jaksoissa, mutta taas on pidettävänä heinäkuisia ylityötunteja...

Tosin torstaille on aktiviteetteja ihan riittävästi - esimerkiksi tuttavan isän muutossa avustaminen, yksi palaveri ja oman läppärin päivitys... Riittäköhän päivä edes kaikkeen...

Joissakin yhteyksissä keskusteluissa olen kertonut siitä kolmannesta kollista, jonka huomionkipeys ylittää rakkaani ja minut... Siis Paavo - kolli. Kuvassa isompi otus. Pikkukissa Paavon vierellä on kälyn kesällä hankkima ujo ja arka "Tuisku" - sai muuten meidän kollin hengästymään kunnolla muutaman kerran, viikon hoidossa olon aikana...