Postiamasalta

Vilkaisin ohimennen ensi viikonloppuna Helsinkiin tulevan Vinokinon tarjonnan. Muistan joskus aiempina vuosina käyneeni katsomassa joitakin vinoelokuvia, mutta nyt leffavalikoima näyttäisi olevan suunnattu vakavahenkisille järjestöhomoille. Mitään kovin vinoa siellä ei ainakaan ole vaan aika suoraselkäistä homostelua. Yhden elokuvan (Asexual) esittely jäi erityisesti mieleeni, koska se sisältää niin monta tälle ajalle tyypillistä väittämää:

"Vastassaan seksipakkomielteinen kulttuuri, loputtomasti stereotypioita ja väärinymmärryksiä, sekä sosiaalisen ja tieteellisen tutkimuksen puute, aseksuaalit – henkilöt, jotka eivät koe lainkaan seksuaalista halua – taistelevat identiteettinsä puolesta. Mutta kuinka selvitä elämästä ulkopuolisena seksiä ylikorostavassa yhteiskunnassa? "

Minulla ei ole mitään aseksuaaleja ihmisiä vastaan. Toivon heille kaikkea hyvää ja he voivat puolestani toteuttaa persoonallisuuttaan valitsemallaan tavalla. Haluaisin ainoastaan mennä perinteisten yleistysten taakse miettimällä mikä itse asiassa on ylikorostamista ja millä tavalla se esiintyy jos esiintyy. Me kaikki nimittäin olemme kuulleet väittämän seksikeskeisestä maailmasta niin monta kertaa, että sitä pidetään yleisenä totuutena ilman sen suurempaa lähdekritiikkiä.

Yleensä seksin ylikorostuneisuudesta puhuttaessa vedetään ensimmäisenä esille kaupallisen pornon silmille hyppivä tarjonta interneteissä. Siellä tosin esille pomppii yhtä lailla väkivalta, erilaiset kykykilpailut ja hassut kissavideot. Onko maailmamme myös kissakeskeinen? Pornoa katsotaan sitä paitsi kaikkialla maailmassa, niin muslimimaissa kuin syvästi katolisissa kylissä. Voisin veikata että pornoa kuluttavat eniten ihmiset, jotka joutuvat elämään seksuaalisuuteen torjuvasti suhtautuvassa ympäristössä. Ne jotka saavat oikeassa elämässä omien halujensa kaltaista seksiä, tuskin vaivautuvat runkkailemaan yksinään ruutua tuijottaen. Elääkö homopornoa katsova iranilainen esimerkiksi seksuaalisuutta ylikorostavassa ympäristössä?

Joidenkin voi olla vaikea uskoa, että seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen ei ole modernin ihmisen narsistinen keksintö vaan maailmassa on paneskeltu vuosituhansia. Se ei ole syntyjään miehisestä halusta alistaa ja manipuloida naisia ja nuoria, kuten aikamme feministiset teoreetikot tuntuvat uskovan. Seksi on inhimillinen tarve, joka ei katso ikää tai sukupuolta. Tämän vuosikymmenen seksiterapeuttien ja valistajien lempisana on seksualisoiminen. Puhutaan seksualisoiduista nuorista ja miksei myös naisista. Koko sana viittaa jo siihen etteivät kaikki ihmiset olisi syntyjään seksuaalisia vaan joku ilkeä ulkopuolinen voima on puuttunut peliin. Toki jokaisella on myös yhtä lailla oikeus olla haluamatta minkäänlaista seksiä. Mutta mistä tulee väite että tämä aika melkeinpä vaatisi jokaista petipuuhiin? Kuka vaatii ja missä?

Usein ylikorostaminen ja alikorostaminen ovatkin pohjimmiltaan melkein sama asia. Ajatellaan vaikkapa länsimaista psykologiaa, joka pohjautuu suurelta osin käsitykseen, että varhaiset ja miksei myöhäisemmätkin seksuaaliset kokemukset ja traumat määrävät koko loppuelämän inhimillisen käyttäytymisen. Tältä osin seksuaalisuudelle on annettu valtava painoarvo eikä kukaan ole kehdannut asettaa tuota asetelmaa kriittisen tarkastelun alaiseksi. Seksuaalisten kokemusten jatkuva vatvominen, märehtiminen ja omien suuntautumisten miettiminen on saanut käsittämättömät mittasuhteet. Koko yhteiskunta satsaa esimerkiksi valtavasti siihen, että nuoret aloittaisivat seksikokeilunsa myöhemmin kuin heidän syntiset vanhempansa ahdasmielisiksi väitettyinä aikoina. Nykyisenä suvaitsevaisuuden aikana seksi kun on vaikeaa, suurta suunnittelua vaativaa ja koko psyykkisen kehityksen vaarantavaa. Eikös tämä jos mikä ole juuri sitä ylikorostamista?

Ylikorostaako estoton ja avoimen häpeämätön pervola enemmän kuin asiohin kuolemanvakavasti suhtautuva filosofinen keskustelukerho? Onko ylikorostamista se että erilaiset ja eri ikäiset ihmiset harrastavat paljon suunnittelematonta seksiä vai se että jokaiseen siemensyöksyyn valmistaudutaan vuosien kurssituksella ettei vahingossa loukattaisi ketään? Minusta ainakin ensimmäinen vaihtoehto olisi hauskempi paikka elää kuin tämä meidän jälkimmäinen.

Välillä täytyy olla myös poliittisesti epäkorrekti ja sanoa asioita jotka eivät monia miellytä. Voisin väittää, että tällä vuosikymmenellä miehinen seksuaalisuus on poliittisten naisten kuohitsema. Erityisesti äärifeministit (joita muuten seksuaalivähemmistöjen toimijoissa on erityisen paljon) ovat ahkerasti yrittäneet esittää seksuaalimoraalin jonkinlaisena valtapelinä. Häijynä pelottavana osapuolena on halujaan keinolla millä hyvänsä tyydyttävä mies, joka mielellään nussisi kaikkea liikkuvaa ja mieluiten väkisin. Aidan toisella puolella ovat uhriutuneet naiset ja nuoret, joita ei oikeasti kiinnostaisi seksi ollenkaan vaan nämä kaipaisivat ainoastaan henkisiä ja älykkäitä kokemuksia. Yhteiskunnan tehtävänä onkin siten suojella muuta väestöä ilkeiltä hedonistisilta heteromiehiltä. Homomiehet sen sijaan ovat lutuisia maskotteja, jotka ovat itsensensuurin kautta hyväksyntää kosiskellakseen tehneet itsensä vaarattomiksi eunukeiksi ja ovat siksikin kultturellien naisten parhaita kavereita.

Toki feminismillä on ollut oma tarkoituksensa ja sukupuolten välinen tasa-arvo pitäisi olla kaikille itsestäänselvyys. Uskoakseni tässäkin on kyse siitä, että poliittinen korrektius menee kaiken muun inhimillisen edelle. Aiemmin historiassa syrjintää kokenutta ihmisryhmää edustavalle kiihkoilijalle ei yksinkertaisesti kehdata sanoa että nyt kaveri menit jo liian pitkälle enkä ole kanssasi enää samaa mieltä. Sehän olisi mitä hirveintä syrjintää. Jokainen haluaa torjua rasismia, hyväksikäyttöä tai homofobiaa ja hyvän alkuperäisen lähtökohdan takia ollaan valmiita sietämään myös älyttömyyksiä. Eräs muutama viikko sitten vastaan tullut englantilainen homomies kertoi hyvän esimerkin vallalla olevasta pakkomielteisestä poliittisesta korrektiudesta. Hänen työkaverinsa, eräs musliminainen, oli viime jouluna ilmoittanut ettei aio viettää joulua. Tästä eräs kristitty loukkaantui ja valitti kokemastaan vääryydestä esimiehelleen. Olemme rakentaneet maailman, jossa mitään ei enää uskalleta sanoa ääneen. Oman tulkintani mukaan tämä on monen Ranneliikkeen vakiokirjoittajan toiveiden mukainen kehityskulku, mutta itse koen tämän uuden pakotetun suvaitsevaisuuden ahdistavana ja elottomana keinotodellisuutena.

Yksi perinteisistä kliseistä on ollut se, että miehen ja naisen seksuaalisilla tarpeilla olisi usein suuria eroja. Miehen ja pojan seksuaalivietti voisi siis olla huomattavasti naisen viettiä vahvempi. En ole koskaan nähnyt asiasta luotettavaa tutkimusta, enkä tiedä olisiko sellaisen tutkimuksen julkaiseminen nykyisessä maailmassa edes mahdollista sen poliittisen epäkorrektiuden takia. Jotkuthan ovat myös esittäneet, että väitetyt erot olisivat täysin kuvitteellisia ja juontaisivat juurensa opituista rooleista. Se mikä on pojalle sopivaa ei kuuluisi hyvän tytön käytökseen. Osittain varmaan näinkin. Mutta olisiko loukkaavaa miehiä tai naisia kohtaan myöntää myös eroja vietin suuruudessa?

Olen itse valmis uskomaan näihin hormonaalisiin eroihin. Varsinkin kun monien naisten tuntuu olevan suorastaan mahdoton ymmärtää miehistä seksuaalisuutta tai kasvavan pojan tarvetta elää seksuaalisesti itsenäistä elämää. Ihmiset kuitenkin pääsääntöisesti tarkastelevat maailmaa oman kokemuspiirinsä kautta. Se on hieman rajoittunutta, mutta hyvin inhimillistä ja ymmärrettävää. Hankalaksi asia menee, jos on itse auktoriteettiasemassa ja tehtävänä on neuvoa ja kasvattaa muita. Hysterisoituvia seksuaalikielteisiä äitejä tuntuu olevan huomattavasti enemmän kuin sen kaltaisia isiä. Poliittiset naiset ovat vielä aivan oma lukunsa. Toki he ovat myös oman roolinsa vankeja, mutta tuntuu että puoluekannasta riippumatta suurin osa naispoliitikoista haluaisi pehmustaa maailman pumpulilla ja tyhjentää sen eläimellisistä vieteistä.

Alan pikku hiljaa kallistua sille kannalle, että opetus- ja kasvatustyöhön tarvitaan mieskiintiöt. Tiedän toki, että sukupuoliroolit ovat ainoastaan suuntaa antavia enkä itsekään ole maailman miehisin mies vaan androgyyni sekoitus kaikkea mahdollista. En silti toivo, että tulevat sukupolvet kasvatetaan pelkästään naisten valtakulttuurin ehdoilla, olivat sen kulttuurin toteuttajat sitten biologisia naisia tai tätä kulttuuria fanittavia miehiä. Nykyisilläkin pojilla tulee halutessaan olla oikeus kiroilla, tapella, kiipeillä puissa ja olla typeriä eikä pelkästään harrastaa kaunoluistelua ja lukea Naomi Wolfin kirjoja vaginoista. Poikien täytyy saada olla poikia, vaikka äidit ja sosiaalitädit eivät siitä pitäisikään.

Haluaisin myös päästä eroon siitä ikuisesta kliseestä, jonka mukaan kaikki älykäs on henkistä ja fyysinen pinnallista. Älykön kuuluu kiinnostua kaikesta keskinkertaisestakin kulttuurista ja vihata urheiluharrastuksia. Tyhmä ihminen ajattelee vain syömistä ja ulostamista, sillä aikaa kun kehittyneempi yksilö suunnittelee hylkeiden pelastamista. Eikös tämä hemmetti soikoon ala olla jo vähän kulunutta? Samoin yhtä kliseisesti miehen rooliin kuuluu pizzan syöminen, oluen juominen, piereskely ja futiksen katsominen. Sillä aikaa nainen on käynyt kirjastossa ja taidenäyttelyssä todistaakseen itselleen ja muille älyllisen paremmuutensa. Lopulta illalla mies haluaisi seksiä mutta naiselle tulee se yllättävä päänsärky. Mies päättää iltansa katsomalla pornoa ja runkkaamalla kun nainen lukee kirjastosta löytämäänsä kirjaa sukupuolten tasa-arvosta.

Olen ehkä asenteellinen ja yleistävä mutta naiset voisivat joskus yllättää minut. Yleistyksiä tehdään koska suurin osa ihmisistä tyytyy olemaan yleistettävissä. Ehkä jonain päivänä vastaan tulee nainen, joka ei usko holhouksen ja loputtoman sääntöviidakon parantavaan voimaan. Olisi virkistävää tavata kerran myös yliseksuaalinen nainen niiden tuhannen aliseksuaalisen jälkeen. Ehkäpä se yksi poikkeava nainen ei näkisi heteromiestäkään potentiaalisena raiskaajana, joka pitää himonsa kurissa ainoastaan seurausten pelon takia. Toki yhtä lailla olisi kiva nähdä niitä rohkeita miehiä, jotka uskaltaisivat pitää kiinni omista mielipiteistään ilman pakollista itsesensuuria. Vai toteutuuko tämä nykymaailmassa vasta silloin kun miehinen sukupuoli ymmärtää myös uhriuttaa itsensä ja tunnustaa olevansa naisten manipuloimia reppanoita?

En ole ollut kovin aktiivinen kommentoimaan Ranneliikkeen uutisia ja keskusteluja, koska olen halunnut jättää sen ilon sivuston kohderyhmälle eli oikeille kunnon homoille. Satunnaisesti aiheita selaillessa silmiin on pistänyt palstan ihmisten huoli siitä, että ennen melko homomyönteisenä esiintyneen maltillisen oikeiston poliittisiin julistuksiin on tullut huomattavasti aiempaa konservatiivisempia linjauksia. Tämä on yleensä yhdistetty Perussuomalaisten nousuun ja nähty kadonneiden äänien perässä juoksemisena.

Homojen kannalta asian tekee ongelmalliseksi se, että homomyönteiset puolueet edustavat toisiaan muistuttavia ideologioita. Niinpä ranneliikkeen keskusteluistakin on helppo bongata vihreiksi ja vasureiksi tunnustautuvia, joiden tärkein (tai ainoa) syy kannattaa puoluettaan on sen myönteinen suhtautuminen omaan seksuaaliseen lokeroon. Olen joskus miettinyt mielessäni olisivatko nämä vihervasurit yhtä hyvin republikaaneja, persuja, kommunisteja tai uusnatseja jos vaan joku toinen ryhmä tarjoaisi tasa-arvon huutokilpailussa vähän enemmän. Jos eroja homomyönteisyydessä puolueiden välillä ei olisi niin tuskin myöskään homot ja heterot äänestäisivät kovin eri lailla. Yhtä varma olen myös punaviherhomojen harvinaistumisesta heti kun lainsäädäntö on antanut kaikille yhtälaiset oikeudet.

Tämän sivuston uutisissa ja keskusteluissa käytetään usein mielenkiintoisella tavalla sanaa "liberaali" tai "liberalismi". Kuka tahansa millä tahansa ideologialla varustettu ihminen on aika monen homon mielestä liberaali heti jos sanotaan muutama ystävällinen sana homojen oikeuksista. Eli noin teoriassa homomyönteisiksi kääntyessään jopa Timo Soini tai Päivi Räsänen olisivat ajatuksiltaan ja arvoiltaan monen lukijan mielestä aika liberaaleja. Tietysti omaan napaan tuijottaminen on inhimillistä ja ymmärrettävää. On aika hölmöä vaatia että vähemmistöön kuuluvan pitäisi osata katsoa maailmaa laajemmasta perspektiivistä kuin muun kansan. Ihminen on itsekäs olento.

Minulle itselleni on jäänyt hieman epäselväksi mitä itse asiassa on nykyinen arvoliberalismi ja missä muodossa se esiintyy. Enkä puhu nyt siis mistään talousliberalismista, jolle sillekin varmaan löytyy omat kannattajansa. Onko jo automaattisesti liberaali jos hyväksyy eri rotuiset ihmiset, homoseksuaalisuuden ja abortin muttei hirveästi muuta? Lakkaako olemasta liberaali jos haluaa estää yhdestä ilmansuunnasta tapahtuvan maahanmuuton tai tunnustaa vaikkapa jotain uskoa? Voiko liberaali meuhkata homojen oikeuksista mutta samaan hengenvetoon vaatia entistä ankarampaa kohtelua kaikkea epätoivottua seksuaalisuutta kohtaan? Onko liberaali jos haluaa poistaa muiden oikeuden tupakointiin ja nostaa alkoholin hinnan pilviin mutta vapauttaa kannabiksen? Älkää katsoko minua kysyvästi - en minä tiedä!

Inhoan anglismeja enkä halua vieraan ison kielen muuttavan omaa ilmaisuamme. Ei siis kovin liberaalia minulta. Mutta tässä tapauksessa on aika osuvaa puhua siitä ainaisesta mukavuusalueesta ja sen ulkopuolella tai sisäpuolella ramppaamisesta. Liian moni liberaaliksi tunnustautuva on omassa samanmielisten puuhapajassaan rakentanut itselleen arvopaketin, jonka sisälle on kasattu kaikki sopivasti erilainen. Sen ulkopuolella onkin sitten kaikki se mitä ei juuri itse voi hyväksyä. Emme halua suvaita monia asioita, jotka tuntuvat inhottavilta koska ne vaan tuntuvat inhottavilta. Nykyinen versio liberalismista ei kyseenalaista olemassaolevaa ja vaadi muutoksia vaan se keskittyy paapomaan niitä joille jo on yhteisesti omassa kerhossa annettu poliittisesti korrektin leima.

Vai toivonko liberalismilta liian paljon anarkismia kun ne kuitenkin ovat eri asioita? Ehkä liberalismin voi nähdä myös jonkinlaisena laisser faire-ajatteluna, jolloin se perustuisi siihen että asioiden annetaan kulkea omalla painollaan. Varsinkin oikeistoliberalismissa näin ehkä onkin. Annetaan kapitalismin hoitaa talouspuoli ja katsotaan johtavien länsimaiden hyväksymiä asioita läpi sormien. Vasemmistoliberalismi taas usein joutuu tasapainottelemaan sitä vaivaavan holhousvimman kanssa. Varsinkin vasemmistolaisten naisten maailmankuva näyttää kovin usein perustuvan siihen että vähemmistöjen oikeuksista pidetään huolta vaatimalla entistä tiukempaa holhousta.

Aikaisemmat sukupolvet pitivät usein omia vanhempiaan tiukkoina konservatiiveina. Nykyiset nuoret ovat ottaneet aika riemuiten vastaan vanhempiensa rakentaman kulutukseen ja rahan perässä juoksemiseen perustuvan maailmankuvan. Tämän vuosituhannen teini tai parikymppinen keskittyy kuluttamiseen ja kapitalismi ei silloin ole mörkö vaan uusien kivojen tavaroiden takuutoimittaja. Ennen vanhemmat ihmiset säännöllisesti parjasivat sen ajan nuoria radikaaleiksi lusmuiksi ja arvojen särkijöiksi. Nykyään vanhukset antavat enää tunnustusta uusille sukupolville siitä miten kunnollista ja fiksua porukkaa on kasvamassa. Mistäköhän tämä kertoo?

Nykynuoret hyväksyvät vanhempiaan helpommin eri rotuiset ihmiset ja kuohitun version homoseksuaalisuudesta eli sen osan erilaisuudesta minkä globaali valtakulttuuri on heidät laittanut hyväksymään. Mutta onko sisäsiistin turvallisen erilaisuuden hyväksyminen vielä osoitus vapaamielisyydestä? Itseäni surettaa se että tämän vuosituhannen nuoret vaihtoehtoihmiset ovat yleensä ainoastaan trendikkäitä puuhastelijoita. Vähän luomua ja ekologiaa, pilven polttelua ja futiksen potkimista kivassa kaveriporukassa. Mikäpäs siinä, huonomminkin voisi varmaan aikaansa kuluttaa. Maailmaa ei kuitenkaan muuteta nysväämällä keskenään ilman mitään konkreettista vastaideologiaa nykyiselle tuhoa kylvävälle kapitalismille. Vähitellen näistäkin cityhipeistä aika moni siirtyy hipsterismiin eli laadukkaisiin yksilöllisiin elämyksiin ilman mitään henkistä sisältöä.

Tästä päästäänkin takaisin alkuun eli pohdintaan siitä ovatko suomalaisten arvot todellakin muutoksessa kuten puolueiden kannatusluvut antaisivat ymmärtää. Kyse ei ole pelkästään suomalaisesta ilmiöistä vaan useimmissa vaurastuneissa eurooppalaisissa maissa sama trendi on näkyvillä. Kun mulla on vähän niin mä haluan enemmän. Kun mä lopulta rikastun niin mä haluun säilyttää kaiken sellaisenaan. Sana konservatismihan viitaa säilyttämiseen, konservatiivi haluaa säilöä oman kivan säilykkeensä korkeimman hyllyn päälle turvaan muiden tahmeilta sormilta. Kun suuri osa kansasta kuuluu kohtuullisesti pärjäävään keskiluokkaan, se merkitsee säilöntävaihteen alkamista.

Yksi iso asia mikä tämän hetken suomalaisissa patakonservatiiveissa vaivaa on heidän ideologiansa tuotteistaminen. Ymmärrän että ihminen voi ajatella myös konservatiivisesti olematta kusipää, mutta miksi ihmeessä se paketti on aina samanlainen. Yksi koominen yksityiskohta on uskonto. Suomi on ollut vuosikymmeniä Euroopan maallistuneimpia maita, jossa uskonto on jokaisen yksityisasia. Vasta aivan viime vuosina esille on pomppinut mitä erilaisimpia populisteja, jotka hyväksikäyttävät kristinuskoa vaikka itse eivät uskoisikaan. Mutta kun kunnon konservatiivilla pitää olla se uskonto, koti ja perhe. Koska isossa maailmassakin niillä konservatiiveilla on! Samalla tavalla esiin vedetään pyhimyksinä kuolleita sotasankareita tai jotain muita myyttisiä hahmoja, joihin edes keski-ikäisillä suomalaisilla ei ole enää mitään omakohtaista sidettä.

Suomalaisia ja muita eurooppalaisia muokkaa globalisoitunut valtakulttuuri. Kaikkialla puhutaan jo yhtä samaa kieltä, haetaan tietoa googlettamalla englanniksi ja luotetaan nimekkäisiin nettilehtiin. Nykyiset nuoret aikuiset ovat kasvaneet vauvaiästä alkaen kiinni amerikkalaiseen kulttuuriin jopa selkeämmin kuin omaansa. Monen suomalaisen nuoren kanssa on jo vaikea keskustella jos ei osaa suomen ja englannin sekoitusta. Fail! Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään kielestä vaan huomaamatta mukana tulevasta arvomaailmasta. Kun ollaan vuosikausia aamusta iltaan kiinni yhdessä ja samassa vieraassa kulttuurissa, se alkaa muistuttaa tilannetta jossa eletään ihan oikeasti ulkomailla. Globaalin valtakulttuurin kasvattamat suomalaiset nuoret ja myös aikuiset kasvavat huomaamattaan hyväksymään konservatiivisen ajattelun peruspilarit. Massakulttuuri ei opeta kyseenalaistamaan vaan lähinnä houkuttelee kopioimaan kaikkea sitä mikä on olevinaan cool.

Homomyönteisyys etenee vähitellen johtavien länsimaiden vaatimuksesta. Olkoonkin että se on yleensä USA:n ja Israelin kaltaisille maille sopiva propagandatemppu huomion kääntämiseksi pois kiusallista sota- ja ihmisoikeusasioista. Jos taas ajattelemme liberalismin olevan muutakin kuin homofobian ja rasismin torjuntaa niin tilanne on kokonaan toinen. Suomen asema on aika pitkälti sementoitu liittoutumiseen lännen kanssa ja solmittuihin kansainvälisiin sopimuksiin. Meillä itse asiassa ei edes olisi hirveästi mahdollisuutta olla kovin paljon liberaalimpia joutumatta EU:n lainsäädännön hampaisiin. Itsestäni on tullut vähitellen koko ajan EU-kriittisempi tajutessani että yksittäisen maan liikkumavara on todellakin koko ajan pienenemässä.

Tuodaksemme esiin vaihtoehtoisia ajattelutapoja tai elämänmalleja meidän täytyy nykyään ei ainoastaan vakuuttaa oma lähipiiri tai oma kielialue vaan koko vanha manner. Tai jos ollaan rehellisiä niin lähinnä uusi manner. Nykyiset eurooppalaiset kun ottavat kaiken uuden vastaan ainoastaan jos se on coolisti peräisin amerikoista. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Zeitgeist, johon on kerätty kaikenlaista vanhaa eurooppalaista pseudokommunismia paketoituna meren takana uudelleen. Jotta perinteinen epäkorrektimpi liberalismi saisi vielä joskus lisää kannattajia, vaatisi se loputtomasti rahaa, nimekkäitä tukijoita ja medianäkyvyyttä. Nämä kaikki resurssit ovat kuitenkin kertyneet uskonnolliselle konservatiiviselle oikeistolle.

Olipa kerran kauan sitten metsien keskellä useita pieniä kyliä, joissa elämä kulki omaa hiljaista tahtiaan. Nämä kylät sijaitsivat sen verran kaukana ettei kaikkitietäviä kaupunkilaisia hirveästi kiinnostanut mitä Kaiken Keskipisteen ulkopuolella puuhattiin. Eikä se asia hirveästi kyläläisiä edes harmittanut, sillä näin moni saattoi vapaammin toteuttaa juuri sellaista elämää kuin itse toivoi. Toki usein myös riideltiin ja joskus myös sodittiin, mutta lopulta kaikki palasi vähitellen entisille raiteilleen.

Ajat kuitenkin muuttuivat nopeammin kuin kukaan ikinä osasi arvata. Vallanhimoiset ruhtinaat halusivat liittää pienet hajanaiset alueet etupiireihinsä kasvattaakseen omaa valtaansa. Useimmissa kylissä ihmiset yrittivät jatkaa perinteistä elämäänsä, mutta ruhtinaat saivat lahjoin ja lupauksin kyläpäälliköt puolelleen. Vähitellen viekkaat johtajat saivat kyläläiset pelkäämään. Jossain olisi olemassa jokin suuri uhka jonka edessä täytyi muuttaa yhteen maksoi mitä maksoi. Lopulta kylien väliset rajat purettiin ja tyhjille tonteille rakennettiin uusia taloja, jottei mitään näkyviä rajaviivoja olisi enää olemassa.

Kaukana vuorten takana Suuri Kotkaruhtinas tarkasteli tyytyväisenä kaukoputkellaan muuttunutta maisemaa. Yhtä yhtenäistä aluetta oli paljon helpompi hallita norsunluutornista käsin. Kotkaruhtinaan ovela suunnitelma oli teeskennellä humaania, alamaisistaan välittävää hallitsijaa. Joka päivä hän kiipesi huolellisesti harjattuna ja kammattuna torniinsa puhumaan suvaitsevaisuudesta ja kaikesta muusta kauniista. Suuren paimentorven avulla hänen pehmeällä äänellä julistamansa vapauden sanoma kaikui ympäri metsiä ja peltoja. Ympäri kyliä oltiin onnellisia uudesta ystävyydestä ja ilosanomaa julistavasta yhteisestä Johtajasta.

Syvällä Kotkabunkkerissa hallitsijan neuvonantajat hyörivät ja pyörivät pergamenttikääröineen. Tärkeintä oli miettiä ketkä uusista liittolaisista olisivat hyödyllisempiä ystävinä ja ketkä vihollisina. Ilman näkyviä vihollisia ei voisi perustella koko ajan isommaksi kasvavaa kotka-armeijaa ja poliisilaumoja. Kun jokainen kylä oli liittynyt yhteen niin enää pelkoa ei voitu synnyttää väittämällä yhden kylän suunnittelevan hyökkäämistä toisiin. Tarvittiin siis jotain uuteen aikaan sopivaa. Täytyi yrittää etsiä omien joukosta uhrattavissa olevia ryhmiä, joiden olemassaolon voisi väittää vaarantavan kaiken sen mihin muut uskoivat.

Kaikkein syrjäisimmässä kolkassa maata entisen Turnipsikylän alueella asui erityisen paljon niitä ihmisiä, jotka eivät halunneet elää samalla tavalla kuin muut. He olivat valinneet asuinpaikkansa häveliäästi niin ettei muiden tarvinnut järkyttyä heidän elämänvalinnoistaan. He söivät, joivat, naivat ja uskoivat päinvastaisella tavalla kuin useimmat muut. Aina silloin tällöin joku toisen kylän oikeaoppinen kävi tuikkaamassa jonkun heidän majoistaan tuleen, mutta yleensä saatiin elää rauhassa. Heistä ei erityisemmin koskaan pidetty, mutta heitä siedettiin niin kauan kuin pysyivät omissa oloissaan.

Suurelle Kotkaruhtinaalle pahimmat turnipsisekopäät tulivat kuin taivaan lahjana. Viimeistään silloin kun yksi sekaisin mennyt entinen turnipsilainen oli syönyt naapurinsa raakana herättäen näin järkytystä ja kauhua, oli helppo levittää väitettä jonka mukaan aika moni muukin turnipsilainen suunnitteli tekevänsä samoin. Suuri Kotkaruhtinas nousi omaan norsunluutorniinsa vääntämään itkua ja kertomaan kamalista yhteistä vapauden aikaa uhkaavista vaaroista. Näin suureen uhkaan olisi suhtauduttava äärimmäisen vakavasti. Seuraavasta päivästä alkaen kaikki joskus elämänsä aikana turnipsialueilla asuneet kerättäisiin oman alansa gurun Tohtori Jürgensenin suorittamaan persoonallisuustestiin. Ne joilla ei havaittaisi mitään poikkeavaa käytöstä saisivat palata uuden ihanan vapauden ajan onnelliseen elämäänsä. Jos taas kunnianarvoisa Tohtori havaitsisi jotain epäilyttävää, näitä yksilöitä ei enää voitaisi laskea vapaalle jalalle.

Jotkut turnipsilaisista pystyivät vaaran uhatessa nopeasti omaksumaan lanttumaisen käytöksen. Lanttulaisia oli ympäri kyliä paljon enemmän ja heidän erilaisuutensa oli vähemmän erilaista. Suuri Kotkaruhtinas käyttikin hyväkseen ihmisten melko rauhallista suhtautumista lanttulaisiin. Suurin osa lanttuihmisistä näytti siltä kuin he eivät olisi lanttua ikinä nähneetkään ja sekös mielytti etenkin tavallisuutta rakastavia perunaihmisiä. Ja koska lanttulaisia oli aika paljon, joukossa oli myös koko yhteisölle tärkeitä osaajia. Ilman lanttuammattilaisia koko alue olisi voinut taantua kivikaudelle. Siksi heidän kanssaan kannatti olla hyvissä väleissä. Suuri Kotkaruhtinas ottikin lanttuasian omaan erityiseen suojelukseensa. Vastapalveluksena lantut antoivat ilmi jokaisen tuntemansa mahdollisen turnipsilaisen. Aikoinaan naapurista käsin moni lanttulainen oli yön pimeinä tunteina käynyt rajan takana haistelemassa tuoreen turnipsin tuoksua. Jotkut jopa kasvattivat salaa lantun ja turnipsin risteytyksiä. Mutta ne ajat olivat nyt kaukana takana.

Muutamassa viikossa suurin osa turnipsitaustaisista oli raahattu kotkalinnakkeeseen persoonallisuustesteihin. Jotkut palasivat takaisin, kun taas osa nauttii tälläkin hetkellä Tohtori Jürgensenin tarjoamasta vapaaehtoisesta ja maksuttomasta hoidosta. Muutaman vuoden leirityksen jälkeen heidän uskotaan pääsevän eroon ikävistä taipumuksistaan ja mielipiteistään. Enää he eivät pääsisi turmelemaan yleistä moraalia ja nakertamaan luottamusta Kotkan voimaan ja Suureen Kotkaruhtinaaseen. Ne onnelliset jotka selvisivät Tohtorin testeistä puhtain paperein ovat suostuneet ottamaan osaa tehokkaaseen ennaltaehkäisevään eheytysohjelmaan. Yleisen hyvinvoinnin nimissä heidän postinsa avataan ja kotinsa pengotaan säännöllisin väliajoin. Näin varmistetaan etteivät he edes vahingossa ajattelisi turnipsin olevan hyväksyttävä viljelyskasvi.

Sen sijaan useimmat lanttuihmiset ovat nyt elämäänsä tyytyväisempiä kuin ennen. Moni lanttulainen on liittynyt Kotka-armeijaan, osa ryhtyi peräti palvomaan Suurta Kotkaa. Huhutaan että jotkut heistä ovat jopa saaneet maistaa Johtajan omaa lanttua. Lantun pilkkaaminen on uuden vapauden aikana syntiä, siitä saatetaan tuomita ehdottomaan vankeuteen. Turnipsit sen sijaan pitää nyhtää irti pellosta jos sellaisen näkee jossain vielä kasvamassa. Vihjaus siitä että joku voisi syödä lanttua ja turnipsia samaan aikaan ruokapöydässä on täysin absurdi ja myöskin suurin mahdollinen loukkaus uhrin asemassa olevaa lanttuilijaa kohtaan. Lanttu maistuu ihan yhtä hyvältä kuin peruna!

------------
Tämä tarina on täysin fiktiivinen eikä siinä esiintyneillä henkilöillä ole mitään yhteyttä todellisuuteen. Kirjoittaja ei ole halunnut loukata Kotkan suojeluksessa olevien ryhmien ihmisoikeuksia. Eläköön Kotkaruhtinas ja yhteinen onnen aika!

Vaikka tänä kesänä kunnon rantapäivät ovatkin olleet harvinaista herkkua niin siitä huolimatta rantaelämän viettäminen säilyy ikuisesti yhtenä rakkaimmista harrastuksistani. Monet ovat ihmetelleet miksi.

Olisin luultavasti koukussa aurinkoon vaikka joutuisin viettämään koko elämäni keskellä kuivaa autiomaata. En tiedä onko kyse endorfiineistä vai d-vitamiinin puutteesta mutta raukea lämpö saa minut välittömästi rentoutumaan vähän samalla tavoin kuin saunominen tai sopiva määrä alkoholia. Ihoni olisi luultavasti paremmassa kunnossa ilman selkeitä aurinkovaurioita, mutta samalla olisin väsyneempi ja vieläkin tyytymättömämpi elämääni.

Rantaelämällä on myös ihan oma symbolinen arvonsa. Itse koen varsinkin pitkät, loputtoman tuntuiset hiekkarannat jonkinlaisina vapauden viimeisinä linnakkeina. Lämpimissä maissa ne ovatkin enemmän ihmisten olohuoneita kuin varsinaisia uimarantoja. Vähän samalla tavalla kuin isot vihreät puistot joissa on mukava viettää aikaa tarkkaillen ihmisiä ja ohikulkevaa elämää. Ne ovat paikkoja joissa elämän jokainen sekunti ei vielä tallennu valvontakameralle.

En ole koskaan tuntenut erityistä kiinnostusta Hietsun tapaisiin siistien kaupunkilaisten hiekkalaatikoihin. Niissä joko kauniit tai komeat ihmiset patsastelevat navasta polviin asti ulottuvissa värikkäissä univormuissaan, pysyvät yhdessä paikassa tuntikausia ja käyttäytyvät sivistyneesti. Parempi tunnelma löytyy lähiöistä missä muotoseikoilla ei enää ole niin väliä. Kaikkein onnekkaimmat voivat tietysti aina hypätä lentokoneeseen ja hakeutua sivistyneeksi väitetyn maailman laidalle.

Olen viettänyt sen verran paljon aikaa rannoilla että pystyn melko nopeasti pika-analysoimaan aika monen paikan sen rantaelämän perusteella. Haukilahden alueen asukkaista saa hyvän kuvan pistäytymällä Melstenissä. Hyvin hoidetun ja etäisen oloiset varakkaat ihmiset makaamassa paikallaan design-uikkareissaan. Kivenlahdessa ja Vuosaaressa hiekka pölyää, kaljatölkit napsahtelevat auki ja v-alkuiset suomalaiset kirosanat osataan rodusta ja kielestä riippumatta. Adrianmeren la bella figura, pakkomielle näyttää hyvältä. Siniset aurinkovarjot suorassa rivissä kuten niiden alla olevat ihmisetkin.

En kaipaa myöskään neitseellisiä rantoja, minulla ei ole varaa muttei edes halua lentää sataa tuhatta kilometriä päästäkseni omalle autiolle trooppiselle saarelleni. Vaikka en ymmärräkään ihmisiä enkä heidän motiivejaan niin siitä huolimatta katselen heitä kuin teatteriesitystä. Tämän oudon lajin käyttäytymistä seuratessa ja keskusteluja kuunnellessa voin turvallisen etäisyyden päästä tutkailla normaalien ihmisten maailmaa, jota en kovin hyvin tunne.

Olen kuitenkin myös lihaa ja verta, joten en voi sulkea pois tällaisen tirkistelyn seksuaalista elementtiä. Uimarannat ovat täynnä vähäpukeisia ihmisiä ja heidän ihailuunsa kukaan ei tarvitse mitään erityistä lupaa. Se on erittäin terapeuttinen lähtökohta ottaen huomioon että vallalla oleva länsimainen seksuaalimoraali ei salli mitään hyväksytystä hetero- tai homoseksuaalisuudesta poikkeavaa. Rannalla jokainen voi tiettyyn rajaan asti rauhassa tarkastella ketä huvittaa ilman että siihen täytyy erikseen anoa lupaa. Nykymaailmassa se tuntuu aikamoiselta luksukselta.

Parhaimmat rantamuistoni ovat peräisin lämpimistä vähemmän kontrolloiduista maista, joissa jokainen rantapäivä voi ihan oikeasti olla seikkailu. Ihmiset voivat käyttäytyä täysin absurdeilla yllättävillä tavoilla. Jostain puskasta voi hypätä tyyppi heiluttelemaan vehkeitään, huonolla säkällä joku voi käydä kimppuusi veitsen kanssa. Olen muutaman kerran joutunut ryöstetyksi, yhtenä vuonna matka jatkui suoraan leikkauspöydälle. En nauti vaaroista, mutta ymmärrän että elämä ei ole aina reilua ja lopulta se joka tapauksessa päättyy huonosti.

Itse asiassa monet elämäni tärkeimmistä ihmisistä ovat löytyneet rannoilta. Ilman heitä olisin ollut vielä paljon yksinäisempi ja ulkopuolisempi. Jostain syystä pystyn tarvittaessa helpommin lähestymään ihmisiä rannalla kuin vaikkapa baarissa. Aurinkoisessa kesäsäässä meren ympäröimänä useimmat ihmiset ovat ainakin hetken melko hyvällä tuulella. Baarissa kaljatuopin äärellä on jotenkin luonnollisempaa muistella oman elämän synkempiä puolia. Ainakin jos istuu yksin.

Rantaelämän ei todellakaan tarvitse olla pelkästään kliseistä makaamista pyyhkeen päällä aamusta iltaan odottaen ihon palamista. Väitänkin että aika monet sisällä piilossa katseilta tapahtuvat asiat voidaan kesällä sään salliessa siirtää ulos värittämään harmaata ja ilotonta katukuvaa. Jopa näin keskellä kesää pääkaupunkiseutu näyttää keskustan ulkopuolella kummallisen autiolta ja tyhjältä. Kaikilla täällä ei todellakaan ole mökkiä. Jokaisen lähistöllä olisi vaikka kuinka mainioita paikkoja piknikeille ja erilaisille yhteisille puuhille. Eikä tarvitse edes tunkea itseään joka kerta Espan puistoon vaan muuallakin voi elää ulkona.

Toki lämmöstä riippuvaisena itsekin ymmärrän ettei toppatakki päällä aina jaksa juoda kuoharia ja napostella oliiveja. Mutta sitä suuremmalla syyllä lyhyt ja turhauttavan viileä kesä pitäisi hyödyntää viimeiseen pisaraan asti. Hyvä ystäväni on nimennyt Kivenlahden amfin kauniin merellisen oleskelualueen Taivaallisen rauhan aukioksi ihmisten vähyyden vuoksi. Tuntuu siltä kuin suomalaiset kehdosta hautaan käyttäisivät nykyään kaiken vapaa-aikansa facebookin päivittämiseen ja xboxilla pelaamiseen. Itse taidan valita tänäänkin kirpeän kuulaana sunnuntaina päämäärättömän oleskelemisen ulkosalla.

VAU KLIKKAA TÄSTÄ

Tsekkaa kuumimmat kesäkollit päivälehden viikkoliitteen viihdesivujen siellä sun täällä. Raaputa itsellesi ja voita matka Las Vegasiin! Joka toinen tykkääjä saa lipun suosikkileffan ennakkonäytökseen!

ILMAINEN LIMU TILAAJALLE

Jokaiselle kesäpaketin tilaajalle vapaavalintainen limu (0,33l) rajoitetun ajan. Vain uusille asiakkaille. Samalla voit ladata lisää puheaikaa vaivattomasti ja helposti. Kommentoi.

KAMMOTTAVA LÖYTÖ LATTIAN ALTA

Katso tästä järkyttävät kuvat lattian alta paljastuneesta kammottavasta löydöstä. Paikallinen poliisi puhkesi kyyneliin. Kuinka joku voi tehdä tällaista? 47 tykkää tästä.

LUONNETESTI PALJASTAA ONKO KUMPPANISI USKOTON

Nämä kymmenen piirrettä voivat kertoa että sinua petetään. Varo näitä miehiä! 25 jakoa.

VÄLTÄ NÄITÄ KATUJA!

Viikkolehden nettilehden ihan mitä vaan listasi maailman vaarallisimmat kadut. Vältä näitä! 2 tuntia sitten.

KESÄLEHTI NYT MYÖS KESÄNETISSÄ

Lisää nyt kesälehti oman kesänettisi lukijaprofiiliin. Tykkää samalla ja voita itsellesi kesäkassi täynnä kesäherkkuja! 132 henkilöä tykkää tästä

JUUTTUI JUNAN OVEEN, LÖI JA POTKI

Poliisi pysäytti sekavasti käyttäytyneen päihtyneen keski-ikäisen miehen metrotunnelissa. Katso tästä valvontakameran kuvat! Tykkää - Kommentoi - Jaa 3 minuuttia sitten

MEGAN FOX OMG MIKÄ KESÄKISSA!

Klikkaa tästä

AMPUI ÄITINSÄ, SÖI ISÄNSÄ, SELVISI EHDONALAISELLA!

Tälle afrikkalaismiehelle onnen päivä! Katso kuvat ja näe itse! Ugandalainen oikeus julisti tämän ihmishirviön syyttömäksi painajaismaiseen tekoon. 52 henkilöä tykkää tästä.

ÄLÄ KUVAA MINUA ÄITI!

Väestöliiton seksuaaliterapeutti Minna varoittaa rantakuvien päätymisestä perhealbumeihin. Lue tavat joilla kuka tahansa hakkeri voi varastaa koneeltasi lapsesi kuvat ja jakaa ne facebook-sivullaan! 123 henkilöä suosittelee tätä.

LITTEÄ VATSA 30+

Tilaa ja testaa 2 viikkoa ilmaiseksi. Super Pro-jäsenyys puoleen hintaan rajoitetun ajan! Kaupan päälle televisiosta tutun jumppagurun power belt-vyösarja.

VÄLITTI TUPAKKAA ALAIKÄISELLE JA PAKENI PAIKALTA

Ohikulkijan osuminen paikalle keskeytti parikymppisen miehen yrityksen luovuttaa tupakkatuotteita 17-vuotiaalle pojalle. Poliisi tutkii tapausta lapsen pahoinpitelyn yrityksenä ja pyytää apua silminnäkijöiltä.

NÄMÄ SEKSIASENNOT KIINNOSTAVAT

Sexopolitan-lehti listasi näiden kalifornialaisnaisten lempiasennot! TILAA HETI! Etsi kavereita. Tykkää.

JALATON JA KÄDETÖN MIES RAISKASI JA KIDUTTI

Nevadalainen oikeusistuin määräsi John Watersin, 28, yli sadan vuoden vankeusrangaistukseen ällöttävistä teoistaan. Katso valvontakamerakuvat tästä hirviöstä! Osallistu kesävisaan ja voita! 4 henkilöä jakoi tämän

TÄMÄ SMOOTHIE ON PARAS ANTIOKSIDANTTI!

Goji-marjat ja superfood taistelussa ikääntymisen merkkejä vastaan. Näin sekoitat itsellesi smoothien jolla taistelet kelloa vastaan! Valitse oma suosikkisi ja voita mahtavia palkintoja!

ARVOSTETTU NÄYTTELIJÄ MUKILOITIIN KADULLA

Slutwife secrets- sarjasta tuttu Jason Connor joutui käymään ensiavussa jouduttuaan sanaharkkaan baari-illan jälkeen. Katso kuvat inhottavasta ruhjeesta! 49 tykkää tästä.

TEE KIMPPADIILI JA SÄÄSTÄ JOPA SATASIA!

Rekisteröidy ja käytä hyödyksi kuponkeja. Tutustu ja löydä tarjouksia ja kumppaneita. Sinua odottaa yksi lukematon viesti. Found 23 deals in Näätöö, Finland. 28 jakoi tämän.

Twiittaa - Tykkää - Kommentoi - Jaa - Tilaa - Rekisteröidy - Tarkastele ostoskoriasi - Kassalle

Tänä harmaana juhannuspäivänä en voi olla muistelematta menneiden nyt jo kaukaisilta tuntuvien aikojen aurinkoisempia kesiä. Vaikka vuosia on kulunut niin omat aivot pystyvät yhä palauttamaan jonkun paikan, äänen, tuoksun tai musiikinpätkän avulla moneen nostalgiseen hetkeen. Ja silti se maailma on jo kadonnut.

Kadehdin monia tälle sivustolle kirjoittavia heidän optimistisen tulevaisuususkonsa takia. Voin kuvitella että näille oman yhteisönsä asioita ajaville ihmisille heidän oman ryhmänsä tilanteen paraneminen on oikeasti onnellisuutta lisäävä tekijä. Ei ole mitään syytä pelätä tulevaisuutta jos edessä oleva tie on viemässä parempaan suuntaan.

Ranneliikkeen keskusteluissa ja muualla mediassa on paljon puhuttu perussuomalaisten kokemasta nykyaikaan liittyvästä ahdistuksesta ja kaipuusta menneeseen maailmaan. Vaikken ymmärräkään monia heidän mielipiteitään niin pystyn todella hyvin eläytymään siihen fiilikseen ettei maailma vuonna 2012 enää oikein nappaa. Osa heistä oman itseni tavoin aika ajoin heittäytyy lattialle kiukuttelemaan autistisen pikkulapsen lailla kun muuta yhteyttä ei enää löydy ulkomaailmaan.

Oman jaksamisen kannalta olisi pakko päivittäin pystyä kaivamaan tavallisesta arjesta esille pieniä positiivisia asioita, jotka sitten kompensoisivat kaikkea sitä mitä ei voi itse muuttaa. Kukaan ei voi koko ajan olla toivomassa jotain parempaa, asioita jotka tapahtuisivat jossain kaukaisessa tulevaisuudessa. Oma elämä on kuitenkin tässä ja nyt ohikiitävissä hetkissä.

Joudun joka päivä taistelemaan kyynistymistä vastaan. Olen jo ajat sitten menettänyt toivoni ihmisiin suurina joukkoina kuten kansoina tai muina laput silmillä kulkevina laumoina. Kiihkoilu ja erilaiset joukkopsykoosit astuvat säännöllisinä sykleinä kehiin evoluution edetessä tai mennessä taaksepäin. Aika monet hyvinkin fiksut ihmiset menettävät suhteellisuudentajunsa jouduttuaan erilaisten ideologioiden hyväksikäyttämiksi.

Tänäkin yksinäisenä, harmaana ja hiljaisena päivänä elämän kauneus on yksittäisten ihmisten tekemissä pienissä lämpimissä asioissa. Mikään yhteiskunta ei voi muuttua niin repressiiviseksi että se pystyisi tuhoamaan aivan kaikkien ihmisten halun yrittää ymmärtää. Jokaisen pimeän meren keskellä on aina myös valoa tuovia majakoita. Synkkyyteen ei pitäisi juuttua vaan jaksaa punnertaa kohti kaukana horisontissa kajastavaa valonsädettä. Silloinkin kun tiedostaa tulevan valoisan hetken vaihtuvan lopulta taas väistämättä samanlaiseen pimeyteen.

Tähän lopuksi haluan linkittää biisin, jonka kuulin eilen vahingossa ja odottamatta. En tunne kovin hyvin kotimaista iskelmää enkä suoraan sanoen ymmärrä sitä niin hyvin kuin haluaisin. En tiedä esittäjästä enkä kappaleen taustoista mitään, mutta vaikutuin kiehtovan kauniista ja autenttisesta melankoliasta.

Jesse Kaikuranta - Vie mut kotiin

En ole koskaan tajunnut suomalaisten tunteenomaista suhtautumista aseiden kanniskeluun jokamiehen oikeutena. Ymmärrän kyllä että harvaan asutuilla seuduilla jossain Kainuun perukoilla tuskin on mitään muuta tekemistä kuin ryypätä ja ammuskella kaikkea elollista mikä metsässä sattuu liikkumaan. Joskus jopa yhtä aikaa. Pienet käsiaseet eivät kuitenkaan liity mitenkään maatalouteen tai sen hyvinvointiin.

En myöskään kestä koko aihepiiriin liittyvää äijäilyä. Arvatenkin perusäijiä edustava rotestipuolue on vastustanut viimeiseen asti kaikkea pyssyfetissin hillitsemistä, sillä kunnon karjunhan täytyy saada laukaista missä huvittaa. Myös ranneliikkeen palstoilla machoimmat kirjoittajat kokevat aseenkannon jotenkin myyttisenä asiana. Se ilmeisesti symbolisoi ihmisen oikeutta olla omavarainen suhteessa ympäristöönsä. Eihän sitä ikinä tiedä vaikka jonain vuonna Jakomäen ilmeetön koulukiusaaja päättäisi tehdä käsiaseet povitaskussa visiitin Pohjois-Karjalaan ja siellä tulisi vastaan hätäteurastusta vaativa hieho. Sitä odotellessa...

Huoleton suhtautuminen aseisiin on suomalaisessa kieltomentaliteetissa melkoinen kummajainen. Mehän siis elämme yhteiskunnassa, jossa lähestulkoon kaikki mahdollinen on kielletty mahdollisesti vaarallisena. Erilaisia varoituskylttejä, kaiteita, tarroja, rekisteröitymisiä, peitettyjä askeja, henkilöllisyyden todistamisia, hätänappeja on ihan tarpeeksi jokaiselle elämän minuutille. Aika harvaa asia tuntuu kuitenkaan suuremmin ahdistavan. Odottelemme kuuliaisina milloin Guzenina tai joku muu nutturapää keksii kieltää tai ainakin pehmustaa seuraavan terävän kulman.

Sori vaan nahkaan kääriytyneet machoilijat, mutta en osaa nähdä käsiaseen kantamista kaikille tasapuolisen elintärkeänä oikeutena. Ne jotka ihan oikeasti tarvitsevat aseita, pääsevät niihin varmasti käsiksi järjestönsä tai ammattinsa kautta. Muut voisivat ihan oikeasti pitää näppinsä erossa niistä. Suurin osa suomalaisista sitä paitsi asuu kaupungeissa eikä maasedulla ja se suon pohjalla makaava halvaantunut ja eutanasiaa aneleva ahma on silloin yhtä teoreettinen vaihtoehto kuin kirkonkylän baarin äijäporukalle retki DTM:n vaahtobileisiin.

Toki voin ymmärtää että sekopää pystyy tekemään tuhoa vaikka puulusikalla tai muovisella jojolla. Mutta jos joku oikeasti uskoo ettei käsiaseiden saatavuudella ja niiden laittomalla käytöllä ole mitään suoraa yhteyttä niin kehottaisin miettimään uudelleen. Erilaisten ankarien kieltojen emomaassa Englannissa käsiaseiden kuljettelusta kaupunkiolosuhteissa napsahtaa heti pitkähkö vankilatuomio. Aseiden puutteessa slumminuoret puukottelevat toisiaan hengiltä kun vähänkin siltä tuntuu. Puukkoa on kuitenkin vaikea työntää muutamassa sekunnissa suureen joukkoon ihmisiä. Jos haluat paskiainen tappaa niin joudut tekemään sen ainakin hitaan kaavan kautta...

Kaikenlaisten järjettömien ammuskelujen yleistyminen nakertaa kyllä melkoisesti maabrändääjien maksamien mainosten eli onnellisuustutkimusten uskottavuutta. Oli elintaso ihan mikä tahansa niin on vaikea mieltää Suomi tasaisesti onnellisten tasapainoisten ihmisten yhteiskunnaksi. Sen verran usein näin pienessä maassa tapahtuu kokonaisten perheiden surmia, satunnaisia nakkikiska-ammuskeluja tai näiden puutteessa patoutunutta vihaansa purkavien nettierakkojen suorittamia teurastuksia. Viiden miljoonan ihmisen maassa näitä pitäisi tapahtua korkeintaan muutama vuodessa.

En silti jaksa uskoa että viime aikoina tapahtuneiden veritekojen taustalla olisi kovinkaan usein ollut syrjäytyminen tai yhteiskunnan eriarvoistuminen. Useimmissa muissa maissa köyhyys on pahimmillaan vielä räikeämpää ja murhenäytelmät ovat siksikin erilaisia. Suomalaiseen väkivaltaan liittyy aika usein jonkinlainen kyvyttömyys käsitellä omia tunteita sellaisena kuin ne ovat. Me kaikki tunnemme itseensä käpertyneitä, katkeroituneita ja jonkinlaisessa ankarassa ilmeettömyydessään hyvin jyrkän oloisia ihmisiä.

Mitään veritekoa ei voi koskaan vierittää yhteiskunnan tai muiden ihmisten niskoille. Siitä huolimatta ehkä nyt olisi oikea aika miettiä miten sukupuuttoon kuollutta yhteisöllisyyttä voitaisiin herätellä uudelleen. Se lähtee onneksi aika pienistä ja halvoista asioista. Siihen ei tarvita miljoonia maksavia EU:n rahoittamia projekteja vaan kyse on lopulta omasta asenteestamme. Jopa joku omista tutuistani on ilmaissut ettei muista tarvitse kantaa huolta kun on kerran olemassa kaiken maailman Kelat. Yllättävän moni näyttäisi olevan samaa mieltä.

Eräs satunnainen ihminen kertoi tarjonneensa ahdistuneelle naapurilleen kupin kahvia. Tämä oli tuijottanut vastaan täysin epäuskoisena. Tarjoaisiko joku HÄNELLE kupin kahvia ihan noin vaan ilman mitään syytä? Tälle ihmiselle mitätön pieni huomioiva ele oli ainutlaatuinen ensimmäinen kokemus. En todellakaan ole väittämässä että muutama ystävällinen sana silloin tällöin estäisi pahimpia tragedioita. Uskon kuitenkin että pienten hyvien kokemusten kautta osa tulevista ihmisvihaajista luultavasti vihaisi hieman vähemmän.

Haluan omistaa tämän blogikirjoitukseni pitkäaikaiselle ystävälleni, jonka kohtalona on ollut sairastaa lähes koko elämän ajan. Ilmeisesti kohtalon tai jonkun korkeamman voiman mielestä aiemmissa kroonisissa sairauksissa ei ollut tarpeeksi vaan häntä on muistettu tällä kertaa syövällä.

Hävettää tunnustaa että yhteydenpitoni on jäänyt lähinnä netin varaan, koska en näytä saavan aikaiseksi sitä että kävisin edes kerran vuodessa toisella puolella Suomea. Olen pahoillani etten ole ollut enemmän.

Yritin vuosien varrella suhteuttaa omia murheitani kyseisen ihmisen murheisiin kertomalla itselleni olevani kiittämätön paska. Kuten jokainen blogejani lukenut on huomannut niin hyvästä fyysisestä terveydestä ja siedettävistä ulkoisista olosuhteista huolimatta en ole tuntenut olevani onnellinen. Tiedostan että minun olisi pitänyt olla mutta siitä huolimatta en ole ollut. Varmaankin olen takertunut liikaa yksittäisiin ahdistaviin asioihin ja lopulta vatvomisen kautta niiden merkitys on kasvanut paljon suuremmaksi kuin olisi pitänyt.

Erilaisista luonteenpiirteistä ja elämänkokemuksista huolimatta olen tuntenut yhteenkuuluvuutta kyseisen kaverini kanssa nimenomaan samankaltaisen emotionaalisen yksinäisyyden kautta. Hänen yksinäisyytensä on ollut enimmäkseen peräisin heikosta itsetunnosta, jonkinlaisesta pelosta tulla torjutuksi ja nöyryytetyksi. On vaikea kuvitella ettei hän olisi näinä vuosina löytänyt itselleen sopivia kumppaneita tai vähintään läheisiä ystäviä jos vain olisi uskaltanut.

Oma emotionaalinen yksinäisyyteni ei ole ollut samalla tavalla kiinni siitä ettenkö olisi uskaltanut. Tai ehkä joku voi sen niinkin nähdä koska en ole uskaltanut aloittaa kolmatta maailmansotaa. Mutta se sota olisi kovin lyhyt eikä lopputulos omalta kohdaltani erityisen toivottava. Näinä suvaitsevaisuuden aikoina suvaitaan ihan kaikenlaisia näkemyksiä ja elämäntapoja, paitsi niitä jotka ovat enemmistön mielestä vääriä. On tietysti kokonaan toinen asia olisinko vähemmän mustavalkoisessa ympäristössä onnistunut elämään silti yhtään sen täyspainoisemmin. Ehkä olisin löytänyt jonkun uuden syyn tai tekosyyn.

Yksinäisyyden lisäksi sairastelevaa ystävääni ja minua yhdistää syvä suru elämättömästä nuoruudesta. Kumpikin olisi halunnut elää paljon täysipainoisemmin elämänsä parhaimmat vuodet. Suhde omiin vanhempiin ja varsinkin äitiin on ollut molemmilla varsin oidipaalinen ja muutenkin epäterve. Lopputuloksena syntyi eräänlainen luuppi jossa ajettiin takaa jotain mitä ei koskaan enää voinut saada takaisin.

En todellakaan kadehdi mitään osaa ystäväni elämästä. Silti kaikista vaivoistaan ja vioistaan huolimatta hän on ehkä vahvin ihminen jonka tunnen. Jos itse sairastuisin fyysisesti niin jäljellä olevat rippeet mielenterveydestäni olisivat vaarassa kadota hyvin nopeasti. Tuo kaveri sen sijaan siirtyy jo rauhallisesti odottelemaan seuraavaa kohtalon lähettämää pommia. Jos hänen kotikylänsä sijaitsisi maanjäristysalueella niin häntä jouduttaisiin etsimään ensimmäisenä raunioista. Ja yhä vielä hän nousisi kivikasoista esiin elävänä, tosin murjottuna ja entistä sairaampana.

Näitä ihmiskohtaloita miettiessä väkisinkin taipuu uskomaan että kaikki universumissamme tapahtuva on pelkkää kieroutunutta sattumaa. On tosin helppo löytää hyviä sympaattisia ihmisiä, joiden sadistinen kohtalo näyttää olevan kirjoitettu tähtiin. Mutta jos uskoisi kohtaloon tai johdatukseen niin eikös silloin asioiden kululla täytyisi olla jokin järki ja tarkoitus? Jatkuvalla kurjuudella sitä ei voi käsittääkseni ikinä olla.

Muutama viikko sitten pujotellessani läpi satunnaisten tv-kanavien tapahtui jotain erikoista. Pysähdyin parin minuutin ajaksi kanavalle jossa pyöri joku tuntematon yhdentekevältä vaikuttava roskasarja. En jaksanut seurata juonta vaan otin paremman asennon sängyllä. Yhtäkkiä mieleeni pomppasi repliikki: "Minä suojelen sinua" ja se kertaantui nopeasti kolmella eri kielellä. Menin hämilleni koska en ollut ajatellut sillä hetkellä yhtään mitään. Oudoin osa tapahtumasta oli vielä jäljellä. Muutaman sekunnin kuluttua amerikkalaisen tv-sarjan mies käveli naisensa luo ja avasi suunsa. Mitä luulette hänen sanoneen?

Tuollaisina hetkinä uskonnollisuuteen taipuvaiset ihmiset luultavasti löytävät jumalansa ja samalla selityksen sille miksi oma kohtalo on ollut sellainen kuin se on ollut. Itselläni ei ole samanlaista uskontokammoa kuin monilla tämän sivuston kanta-asiakkailla enkä usko että uskovaiset edes pystyisivät vihaamaan minua enää sen enempää kuin mitä muut joka tapauksessa jo tekevät. Siitä huolimatta uskominen johdatukseen tai suojelukseen ei veisi kovinkaan paljoa eteenpäin, koska elämän suuret mysteerit jäisivät vielä kokonaan vastaamatta.

Tämä blogi oli omistettu Sinulle ystäväiseni. Olet ajatuksissani vaikka en ole fyysisesti luonasi. Älä menetä toivoasi ihan vielä. *Hali*

On taas aika päivittää blogia muutaman kuukauden luovan tauon jälkeen. Olen näiden viikkojen aikana myös miettinyt sitä onko Ranneliike oikea paikka teksteilleni ja ajatuksilleni, koska oma maailmani on niin valtavan kaukana siitä maailmasta jota varten sivustonne on olemassa. Olen kuitenkin arvostanut sitä että tässä osoitteessa ihmiset ovat noin keskimäärin esittäneet asiansa rauhallisesti ja kiihkottomasti. Olen tarkoituksella pysynyt hieman kauempana keskusteluista kommentoiden ainoastaan yleisempiä aiheita silloin kun tunnen tarvetta sekaantua. Omassa blogissa on sitten hieman helpompi puhua asioista, jotka eivät suoranaisesti liity sivuston aihepiiriin.

Pahoittelen ties kuinka monetta kertaa sitä että kirjoitukseni ja viestini noudattavat tiettyä kaavaa. Myönnän että olen kiihkeä ja joskus mutkia suoristava yksinkertaistaja, mutta koen velvollisuudekseni puhua siitä mikä minulle on tärkeää. Masalla on viesti jota olen tullut kertomaan. Siksi soitin ovikelloasi. Ymmärrän varsin hyvin että minun paratiisini voisi olla sinun helvettisi ja päinvastoin. En ole toivoakseni jyräämässä läpi omaa anarkistista utopiaani vaan unelmoin siitä että nämä maailmat voisivat vielä joskus elää sovussa rinnakkain.

Vaikka meidän aikamme halutaankin näyttää suvaitsevaisuuden ja vapaamielisyyden aikana niin kaikkialla näkyvä ihmisten pelottelu on saanut megalomaaniset mittasuhteet. Ennen oli paljon asioita joita ei suvaittu eikä täysin hyväksytty, mutta niitä katsottiin läpi sormien. Jos mitään suurempaa vahinkoa ei tapahtunut niin julkista kivitystä ei pidetty reiluna. Nykyään suositaan näyttäviä ruumiita ja ihmiskohtaloista on tullut puhdasta viihdettä. Samalla kun jauhetaan vähemmistöjen oikeuksista ja viharikoksista niin pidetään kohtuullisena että pienestäkin erehdyksestä tai enemmistön määrittelemien rajojen ylittämisestä menettää ihmisarvonsa ja joutuu ihmismassojen pilkattavaksi nettien juorupalstoille ja roskalehtien lööppeihin.

Haluaisin yhä edelleen elää Suomessa enkä jossain keinotekoisessa kopioidussa halpisamerikassa. Paranoidi kiihkoilu, pelottelu ja hysterisoituminen eivät edelleenkään kuulu perinteiseen suomalaisuuteen. Jossakin vaiheessa myös kotimainen käsitys seksuaalimoraalista on vaihtunut amerikkalaiseen versioon. Maallistuneessa Suomessa isketään nykyisin Raamatulla päähän, etsitään jatkuvasti uusia seksuaalisia traumoja pienimmistäkin asioista. On niin ihanan trendikästä traumatisoitua ja ajatella että minäkin olen saattanut joskus olla huomaamattani työkaverini tai naapurini hyväksikäyttämä.

On hämmentävää ajatella että seksuaalisen vapautumisen 60- ja 70-luvuilla kokeneet ihmiset ovat yleensä vielä elossa ja täysillä mukana nykymenossa. Entiset kommunistit ovat nykyisiä kokoomuslaisia. Terveisiä ex-taistolaisille tädilleni ja tämän miehelle Tapiolaan. Vapaa rakkaus on vaihtunut uuskonservatiivisuuteen ja puritanismiin. Ja monien mielestä on ihan hyvä näin. Oikeistolaiset juoksevat kunnon ihmisen ihanteen perässä, vasemmisto taas haluaa holhota ja pyöristää jokaisen kulman jottei kehenkään vahingossakaan satu. Nykyisessä eduskunnassammekin on ainoastaan oikeistokonservatiiveja ja vasemmistolaisia konservatiiveja. Ei tule tällä hetkellä mieleen yhtään julkisuuden vaikuttajaa jota voisi reilusti kutsua arvoliberaaliksi. Jörn Donner ehkä mutta hänkin alkaa olla jo muisto menneistä vapaammista ajoista.

Tämä kehitys kulkee vääjämättömästi eteenpäin omalla painollaan, koska kukaan ei sitä uskalla vastustaa. Ihmisiä on todella helppo pelotella väittämällä että joka nurkan takana vaanii terroristi tai seksuaalinen predaattori. Moni tuntuu ihan oikeasti luulevan että varkaita, raiskareita tai pedareita on äkkiä ilmestynyt tuhatkertainen määrä. Olen kuullut monen tavallisen suomalaisen sanovan "Eihän enää voi. Ennen sentään uskalsi." Niinpä eri puolilla ihmiset ovat alkaneet vaatimaan omien oikeuksiensa kaventamista. Ne harvat jotka uskaltavat väittää vastaan huudetaan nopeasti hiljaiseksi koska lasten, naisten, vanhusten tai kilpikonnien oikeudet toteutuvat ainoastaan jos me sekoamme totaalisesti kiihkoiluumme.

Nyt alkaa olla jo liian myöhäistä mutta vetoan silti kaikkiin jotta jokainen voisi omalta osaltaan olla vastustamassa tätä kehitystä. Jos asia on sinulle tarpeeksi tärkeä niin uskalla sanoa eriävä mielipiteesi kun isänmaan asialla oleva naapurisi tai fabokaverisi alkaa vaatimaan kuolemanrangaistuksia ja kastraatioita väittäen että kuri on päässyt löystymään. Tai kun hyvä ystäväsi punavihreä feministilesbo alkaa esitelmöimään siitä miten jokainen seksuaalinen teko vaatii monen vuoden kurssituksen työväenopistossa.

Vetoan myös homoaktiiveihin ja SETA:an jotta nämä toimijat eivät ainoastaan takertuisi homonormatiiviseen tapaan katsella asioita. Tottakai homojen oikeudet ovat tärkeitä mutta saavutettu voitto on aika laiha jos isossa kokonaisuudessa ihmisten asenteet muuttuvat koko ajan jyrkemmiksi ja mustavalkoisemmiksi. Myös homoliikkeellä on oikeus ja velvollisuuskin tarkastella suomalaista yleistä asenneilmapiiriä kokonaisuutena. On myös uskallettava joskus sanoa asioita joita valtaväestö ei välttämättä haluaisi ensimmäisenä kuulla.

Yllättävän moni homo tuntuu ajattelevan että ainoastaan omiin joukkoihin kuuluvien asiat ovat tärkeitä. Heterot kuitenkin kasvattavat aika ison osan tulevaisuuden homoista ja luultavasti homojenkin intresseihin kuuluu se että näiden tulevaisuuden ihmisten kanssa sitten joskus voidaan tulla vielä toimeen. Kuinka moni on tullut miettineeksi millaisia homoja nykyisten Iltalehden ja Oprahin hypnotisoimien vanhempien lapsista joskus kasvaa? Mitenköhän vaikkapa legendaarisen Vauvalehden nuoret äidit ovat saaneet ylipäätään lapsensa maailmaan jos jokainen seksuaalinen toiminto on mysteeri?

Jo nyt on pula opettajista ja nuoriso-ohjaajista. Mitä tapahtuu siinä vaiheessa kun välitunnilla opettajan olkapäästä tarttumalla keskeyttämä tappelu johtaa vanhempien nostamaan oikeusjuttuun tai keskeyttämättä jättäminen laiminlyöntisyytteeseen? Missä vaiheessa oppilaiden vanhemmat ryhtyvät vaatimaan seksivalistuksen siirtämistä lukion puolelle peruskoulun sijaan ja vastustamaan kondomien jakamista? Koska haikarat ryhtyvät tuomaan lapsia Suomeen?

Tämä viesti tulee toistumaan ja toistumaan. Minä itse en ainakaan aio heittää pyyhettä kehään. Tiedän etten voi muuttaa ison enemmistön ajattelua kun heidän mielestään nykymeno on suvaitsevaisuuden huipentuma. Pyrkimykseni onkin herätellä yksinäisiä ja hiljaisia ajattelijoita, jotka voisivat omalla fiksulla esimerkillään vaikuttaa lähipiirinsä ihmisiin. Realisti minussa sanoo ettei kehitystä voi enää pysäyttää koska suurin osa ei sitä edes halua hillitä. Sisäinen idealistini kuitenkin jatkaa pään hakkaamista seinään. Asia on liian tärkeä jotta voisin koskaan luovuttaa.

Hei!

Mikä sinun nimesi on? Minun nimeni on Anti-Masa ja tulin tänne kertomaan ettei Masaa ole näkynyt pitkään aikaan.

Masa voisi olla vaikka kuollut eikä sitä kukaan kaipaakaan. Jotkut ihmiset voivat kuolla kotiin niin että sieltä alkaa levitä paha haju kun se mätänee. Minäkään en pidä Masasta erityisen paljon.

Minustakin voisi olla parempi jos Masaa ei enää olisi olemassa. Onko sinulla muuten koiraa, kissaa tai jotain muuta lemmikkiä? Mitä urheilulajeja sinä harrastat? Minä olen kiinnostunut eniten potkunyrkkeilystä. Joskus kun treenaan niin ajattelen erästä ihmistä koska en pidä siitä kovinkaan paljon. Voisitko sinä koskaan lyödä ketään?

Lääkärisetä sanoi että minun pitäisi löytää uusia harrastuksia. Mitä sinä harrastat? Minä harrastan eniten urheilua ja minä pidän taistelulajeista. Minä tykkään myös katsella elokuvia. Lempinäyttelijäni on Jackie Chan. Joskus kun minua harmittaa niin kuvittelen että hän tulisi mukaani ja löisi Masaa. Pidän myös räp-musiikista. Erityisesti olen kiinnostunut 2pacista. Tiesitkö sinä että hän on ollut vankilassa ja on nyt kuollut?

Minä toivon että minusta tulee isona vahva. Silloin minä voisin soittaa Masan ovikelloa ja sanoa hänelle että hän oikeastaan on aika tyhmä ihminen. Jos hän ei sitä uskoisi niin minä voisin vaikka lyödä häntä. Jackie Chan voi myös lyödä jos joku toinen on ansainnut sen. Minun mielestä ei ole niin väliä mitä huonoille ihmisille tapahtuu kunhan hyvät saavat tehdä mitä he haluavat.

Äidin mielestä minä puhun liikaa itselleni. Hänen mielestään ei ole myöskään hyvä asia että puhun Masasta koko ajan. Joskus minun on vaikea erottaa omia ajatuksiani Masan ajatuksista. Ajatteletko sinäkin Masaa liian paljon? Isäni ilmoitti minut iltapäiväkerhoon. Minä kävin kerhossa kaksi kertaa. Minä en pitänyt kerhon ohjaajasta. Hänen mielestään minä saatan suuttua joskus valtavan nopeasti. Minun mielestäni hän muistutti liikaa Masaa. En pitänyt hänestäkään kovinkaan paljon.

Minä pidän myös eläimistä. Lempieläimeni on kuristajakäärme. Minua kiinnostavat myös bullterrierit. Minä ihailen eläimiä jotka ovat vahvoja ja puolustavat itseään. Minäkin haluan tulla isona niin vahvaksi että olen hyvä vaikka silloin jos vaikka Masa sattuisi minua harmittamaan. Ei ole häpeä lyödä takaisin vaikka silloin jos joku toinen on sinulle ollut typerä ensin. Onko sinullakin ihmisiä joita sinä et voi kovinkaan paljoa sietää?

Naapurin täti tuli minulle sanomaan ettei postiluukusta saa työntää mitä tahansa. Sanoin hänelle että mistä hän tietää onko siellä sisällä oleva hyvä vai paha ihminen. Ja jos Masa vaikka olisi jo kuollut niin kaikenlainen roska ei häntä enää kovinkaan paljoa harmittaisi. Eikä se kakka niissä yksissä pusseissa.

Minä en voi tänään jutella teidän kanssa kovinkaan kauan. Minun pitää kirjoittaa valmiiksi ja kertoa mitä odotan tulevaisuudelta. Olen jo aika varma että tiedän mitä aion kirjoittaa. Minusta tuntuu että sinä arvaat mitä minä kirjoitan paperille. Ovatko sinunkin ajatukset joskus samoja kuin minun tai jonkun toisen? Uskotko sinäkin telepatiaan? Etkö sinäkään pidä Masasta kovinkaan paljoa?

toivoo Anti-Masa