Kristillinen tasajako

Näin pääsiäisen aikaan tapanani on leikkiä ajatuksella, mitä koko kärsimyksen spektaakkelin päähenkilö ajattelisi ja sanoisi seuraajistaan, jos vielä kerran palaisi takaisin keskuuteemme. Jokainen voi uskoa tai olla uskomatta jumalolentoihin, mutta useimmat kai ovat yhtä mieltä siitä, että Jeesus oli oikeasti olemassa ja näin ollen historiallinen henkilö. Minä itse arvostan häntä yhtenä kaikkien aikojen aidoimpana ja kovimpana kommunistina, vasemmistoanarkistina henkeen ja vereen (varsin kirjaimellisesti jopa). Kovin vähän itse Jeesus pystyi vaikuttamaan siihen millaiseksi kristinusko muodostui hänen jälkeensä. Raha ja valta korruptoi kristinuskon samalla tavalla kuin kaikki muutkin ideologiat ja humanismi vaihtui totalitarismiin.

Kristityt ovat saaneet Ranneliikkeen sivuilla paljon kuraa niskaansa ja monta kertaa ihan aiheesta. Erilaisten vähemmistöjen kuten myös vasemmistolaisesti ajattelevien suhde kristinuskoon ei ole yleensä kovin lämmin, kun taas konservatiiviset oikeistolaiset tuntevat suurempaa yhteenkuuluvaisuutta . Itseäni ihmetyttää se etteivät kristityt ympäri maapalloa ole erityisen huolissaan tästä kahtiajaosta. Siinä missä esimerkiksi Islam puhuttelee juuri köyhintä kansanosaa niin kristinuskosta on muotoutunut varakkaan omia saavutettuja oikeuksiaan puolustavan kansanosan eräänlainen vapaamuurariloosi.

Joku paremmin tietävä toivottavasti oikaisee jos menen pahasti hakoteille, mutta ainakaan itse en ole törmännyt kertaakaan vasemmistolaista arvomaailmaa myötäilevään kristilliseen politiikkaan. Toki tiedän että ainoastaan osa kristityistä on poliittisesti aktiivisia, mutta lähes kaikki tällainen aktiivisuus kytkeytyy oikeistolaisuuteen. Ympäri Eurooppaa löytyy erilaisia suuria tai pienempiä kristillisdemokraatteja, Yhdysvalloissa uskovaiset ovat republikaanien innokkaita tukijoita. Heillä on tietysti valintoihinsa täysi oikeus, mutta samalla ulospäin näyttää koko ajan siltä, että "uskovaiset" ovat yhtenä joukkona toimiva oikeistopolitiikan työkalu. Yhteen poliittiseen suuntaukseen takertumisen luulisi olevan enemmänkin kiusallinen asia universaalille uskonnolle. Nythän "kristilliset arvot" tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "isänmaallisuus" eli jotain epämääräistä nurkkakuntaisuutta ja sisäänpäinkääntyneisyyttä.

Voisin laittaa pääni pantiksi, että Jeesusta vituttaisi harvinaisen rankasti edustamansa liikkeen nykytila. Voisin myös veikata, että kyseinen tyyppi ei säästelisi sanojaan vaan tykittäisi täydeltä laidalta ilman minkäänlaista poliittista korrektiutta. Mutta olisiko Jeesus hieman liian liberaali myös itseään niin kovin vapaamielisenä pitävälle vasemmistolle? Jessen harrastuksiinhan kuului hengailla niiden kaikkien vihatuimpien kanssa, ajatus mikä olisi nykyvasureille kovin kiusallinen. Yleisesti vihattujen ryhmien ihmisoikeudet eivät kiinnosta nykyvasemmistoa yhtään enempää kuin oikeistoakaan. Jeesus tuskin ymmärtäisi selitystä siitä, miksi homoa tai naista ei saa syrjiä, mutta jonkun toisen raukan saa entistä helpommin valaa sementtiin.

Jeesuksen ajatuksena oli että jokaisella ihmisellä on oma arvonsa. Sitä peruslähtökohtaa joutuu nykyään yllättävän usein vääntämään itse kullekin rautalangasta. Kovin moni tuntuu kantavan huolta itselleen läheisistä asioista ja arvoista ja suorastaan vaatii muilta jatkuvaa huomioonottamista. Sitten kohta seuraavassa lauseessa luetellaan ne poikkeukset, joita ilman maailma olisi niin paljon parempi paikka. Kaiken teknologisen ja tieteellisen kehityksen jälkeenkään parissa tuhannessa vuodessa ei olla tästä lähtötilanteesta päästy yksimielisyyteen. Vihaaminen kiinnostaa yhä edelleen harrastuksena todella kovasti.

Meillä Suomessa on tapana uskoa, että kristinuskon painoarvo on maallistumisen takia vähenemään päin. Globalisaation edetessä uskomatonta vauhtia maailma kuitenkin pienenee päivä päivältä ja sitä kautta nuo mainitut "kristilliset arvot" saavat uutta nostetta. Erityisesti amerikkalaisilla kiihkokristityillä on käytössään täysin satumaiset määrät erilaisia resursseja kuten rahaa ja medianäkyvyyttä. Ei tarvitse puhua salaliitoista, sillä raha ja valta aina tunnetusti löytää yhteen ilman että siinä olisi mitään yliluonnollista. Kristillisten liikkeiden parissa liikkuu sellainen määrä pelimerkkejä, että niillä jopa ostetaan kokonaisia hallituksia ja tilataan mieluista politiikkaa. Globalisoituneessa maailmassa muualla tehdyt ratkaisut vaikuttavat aika nopeasti myös meille tänne.

Maapallon mittakaavassa "kristillisen politiikan" tapa toimia on ollut vielä enemmän fundamentalista kiihkoilua. Lähetyssaarnaajat ovat pomppineet Afrikassa vastustamassa ehkäisyä ja levittämässä homovihaa. Vähän maltillisemmat kristityt Euroopassa ovat olleet pönkittämässä konservatiivihallituksia. Se politiikka on aina valvonut läntisen suurvallan etuja ja pyrkinyt entistä tiiviimpään liittolaissuhteeseen. Yksikään kristillinen puolue tällä mantereella (korjatkaa jos olen väärässä) ei ole tietääkseni ikinä vaatinut puolustusbudjetin karsimista vaan puolustanut lähes hurmoksellisesti USA:n ja Israelin sotimisia. Laman yllätettyä vanhan mantereen eri maiden kristillisdemokraatit ovat olleet ensimmäisenä jonossa lapioimassa rahaa kriisipankeille ja vaatimaan muita säästötalkoisiin.

Pahoin pelkään, että Jeesus saattaisi ehdottaa jotain Zeitgeistin tapaista järjestelmää. Kommunismi ei taitaisi tulla kyseeseen, koska niin monet kommarit ovat olleet uskontokielteisiä. Mutta jotain radikaalia varmaankin tapahtuisi olettaen että Jumalan Poika saisi tarpeeksi tv-aikaa omille julistuksilleen. Voi myös hyvin olla, että Jessen come back pyrittäisiin salaamaan, koska nykyiset kristityt eivät haluaisi luopua omista eduistaan. Enpä olisi hirveän yllättynyt jos joukko entisiä, nykyisiä tai tulevia Jeesukseksi julistautuneita olisi vuosien varrella vähin äänin varmuuden vuoksi poistunut keskuudestamme mitä erilaisimmissa pienissä onnettomuuksissa.

En ole erityisen uskovainen, mutta Jeesuksen opeissa on silti jotain äärimmäisen viehättävää. On sääli, ettei niistä ole myöhemmälle maailmalle jäänyt hirveästi käteen vaan sama tappaminen ja alistaminen on jatkunut päivästä toiseen parin tuhannen lisävuoden ajan. Kristillinen liike on jo itsessään haaskannut ihan käsittämättömän suuren henkisen potentiaalin. Sillä olisi ollut mahdollisuus kehittyä humaaniksi vastapainoksi rahaan ja kulutukseen perustuvalle maailmalle, mutta se valitsi vahvemman puolelle asettumisen. Ja hylkäsi samalla omat perimmmäiset oppinsa.